Maraton on parasta: Valencia vol. 3

Kulunut syksy on ollut hyvin erilainen kun tiimimme sai uuden joukkueenjohtajan 15. elokuuta. Pieni Bea-neiti tuli taloon ja on tuonut mukanaan aivan uudenlaisen maailman eteemme. Bean tuleminen elämään ei sinällään hirveästi ole treenien kulkuun vaikuttanut tai ainakin olen niin onnistunut valehtelemaan itselleni. Olen kohtalaisen laiska kilometrien keräilijä joka tapauksessa ja luotan täsmätreenien ja valmentelujen yhteydessä saadun hyötyliikunnan voimaan ja niillä mentiin nytkin pääasiassa. Tietysti unet ovat kärsineet, mutta se kuuluu asiaan ja sitä ei välttämättä hirveästi huomaa kuin vasta siinä vaiheessa kun on mahdollista nukkua velkoja pois. Enkä myöskään ole unien vähyydestä jaksanut hirveästi stressata. Elämiseen vain sattuu kuulumaan yleisesti muutokset ja eihän mikään voita isäukoksi tulemista joten mielelläni käytän kaiken ylimääräisen energian sen opetteluun heti alusta alkaen.

New boss

Väsymyksen ja kiireen keskellä itselle on tärkeätä pitää jonkinlainen fokus yllä kilpailuiden ja kovien treenien myötä. Mietin tulevien avaintreenien sisällön sen hetkisen olotilan mukaan mutta tietyt päivät pyhitän jo mielessäni hyvissä ajoin kovien ja pitkien avaintreenien päiviksi. Näiden treenien sisältö saattaa muuttua kuitenkin vielä aivan viime hetkillä jalkoja, olosuhteita ja olotilaa kuunnellen. Hieman univelkaisena maratontreenit ovat sopineet hyvin fiiliksiin kun ei treenin alusta alkaen yleensä tarvitse olla skarpeimmillaan ja tehojen puolesta riittää rennompikin asenne.

Syyskuun alulle siirretyissä SM-viesteissä Mikkelissä huomasin ensimmäisenä päivänä kuinka univelkainen sitä sattui olemaan kun ennen 4 x 800 metrin viestiä nukuin ensimmäistä kertaa kunnolla kuukauteen ja olo olikin aivan totaalisen tukkoinen ja räjähtänyt koko päivän – kisa mukaanlukien. Seuraavan päivän 1500 metrin viestissä meno olikin jo erittäin mukavaa ja hieno fiilis oli kahdeksan vuoden kuivan kauden jälkeen olla mukana tuomassa HKV jälleen mestaruuskantaan. Kööpenhaminan puolimaraton Vitamin Well Nordic Runnereiden matkassa viikkoa myöhemmin ja SM-maraton paria viikkoa myöhemmin menivät ihan kelvollisesti: Kööpenhaminassa 1:08:35 liian kovalla alulla ja tuulisessa Joutsenossa maraton 2:23 ja osia. Lokakuun alussa näistä koitoksista palauteltuani, aloin isommin mietiskellä syksyn koitoksia.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Aki Nummela (@akinummela) jakama julkaisu

Sain paikan Valenciaan hieman jälkijunassa vasta lokakuun puolessa välissä kun en ollut epävarmuuttani viitsinyt kesällä vielä maratonille ilmoittautua kun eliitin ilmoittautumisten deadline oli. Olin jo hetkellisesti miettinyt joko skippaavani syysmaran tai juoksevani sen Runner’s High:n syysretken yhteydessä San Sebastianissa jos Valencian eliittiin ei paikkaa heruisi. Mutta tiesin muutamien avaintreenien menneen sen verran hyvin että mieluiten maratonin juoksisin juuri suosikkikaupungissani Valenciassa joten uutinen mukaan pääsystä oli huojentava, koska tiesin eväitä ennätykseen olevan kaikesta huolimatta.

Valmistautumisessa luotin pitkälti tuttuihin ja turvallisiin treeneihin (treenien sisällöt löytyvät tekstin lopusta). Myös pieni sairastelujakso jaksoon mahtui kun Hirvihölkkä iski kylmässä viimassa hieman turhan syvälle keuhkoihin, mutta siitä palauduttiin hyvin ja sairastelua seuranneen tehollisesti alhaisen vuoden isoimman määräviikon myötä suorituskyky otti hyvää nostetta ylöspäin. Kunto marinoitui hyville jengoille viimeistään Baskimaalla Runner’s High:n ryhmämatkalla ennen Valenciaan siirtymistä. Kaksi 10 km huippuonnistumista ja voittoa (Herri Krosa 10 km ja San Sebastianin Maran 10 km) Bilbaossa ja San Sebastianissa viikon välein nostivat itseluottamuksen uudelle tasolle. Erityisesti Herri Krosan (hieman alimittainen 10 km 30:35) juoksu ja voitto maistuivat hyvälle koska ilmoittauduin kilpailuun vasta tunti ennen starttia kun Bilbaossa kauppaa (vaimo lähetti ostamaan pattereita sunnuntaiaamuna ja kaikki kaupathan oli kiinni) etsiessäni eksyin vahingossa kisan maali- ja lähtöalueelle, laitoin nimen listalle ja kiirehdin majapaikkaan vaihtamaan kisakamat päälle. Ja patteritkin löytyivät. Myös kielivarasto karttui. Laittakaa ”pila” mieleen jos tarvitsette pattereita sunnuntaiaamuisin Espanjassa.

Herri Krosa 10 km
Radio Bilbaossa puhumassa Pilasta.
San Sebastian Marathon 10 km
Selhvie time.

Yleensä minulla on ollut tapana taltioida olennaisimmat maratonit blogin syövereihin myöhempiä mutusteluja varten. Valenciasta en ole koskaan kuitenkaan saanut mitään paperille vaikka tuliaisina sieltä on ollut kaksi ennätystä kahdelta maratonilta (2016 ja 2017) ja tänä keväänä myös puolimaratonennätys. Vuoden 2016 Valencian maraton oli maraton parhaimmasta päästä. Kliininen ja hallittu suoritus, juoksullisesti todellinen nautinto kaiken toimiessa. Olin toiseksi viimeisen viikon ennen maratonia kokonaan juoksematta flunssan takia, mutta viimeisen viikon treenit sujuivat nousujohteisesti ja ilman turhia herkistelyjä ja lopputulos oli kolmen minuutin ennätysparannus kaksi kuukautta aiemmin juostuun SM-maratoniin ja täysin tasavauhtinen 2:21:31. Mutta ehkä juuri se että maraton ei sisältänyt mitään erikoista johti myös siihen että ei myöskään ollut mitään kerrottavaa paitsi komea ennätys, mutta sen pystyi jokainen asiasta kiinnostunut katsoa tulosliuskastakin.

Viime vuoden maraton sen sijaan oli urani juoksujen paras juoksu, joka päättyi ennätyksestä huolimatta karuun pettymykseen kun krampit söivät loppukirin ja EM-rajan alituksen viimeisten reilun kymmenen kilometrin aikana. Kunto oli kohdallaan ja pöhinä päällä mutta kramppien myötä joutui himmailemaan menohaluista huolimatta käsijarru pohjassa maaliin. Siltikin puolen minuutin ennätysparannus ja aika 2:19:00. Juoksu oli vaikea käsitellä koska samaan aikaan se oli niin raju pettymys ja kuitenkin hieno osoitus siitä että juoksutaso oli ottanut selkeän loikan paria kuukautta aiemmasta Berliinin maratonista. Maratonin luonteeseen vain valitettavasti kuuluu myös se että parhaimmallakin hetkellä tilanteet saattavat muuttua ja hetkessä unelmien juoksu voikin vaihtua jopa äkilliseen DNF:ään – onneksi tuota DNF:ää ei kuitenkaan pöytään tullut.

Vuoden 2018 Valencian Maratonille ei ollut muuta tavoitetta kuin ottaa revanssi edellisvuoden marasta ja siirtää se pölyttymään jossittelujen arkistoon lopullisesti, mutta ennen kaikkea nauttia matkasta ja tulla hymyillen maaliin. Ja nautiskellenhan se menikin aina 34 kilometriin saakka. Hillitysti, nousujohteisesti ja ilman mitään ongelmia. Tekeminen oli kuin suoraan ctrl + c edellisvuodesta – ainoastaan vielä paremmalla vireellä. Pumppi oli päällä, nesteet ja energiat upposivat ja juoksu tuntui helpommalta kuin olin ajatellut. Ainoat epävarmuuden hetket alkumatkasta koin hieman 11 kilometrin paalun jälkeen kun astuin nilkkani täysin ympäri tiessä olleeseen kuoppaan, mutta onneksi nilkkani ovat sen verran letkut niin pienen ontumisen ja turtumisen jälkeen ei ongelmaa asiasta tullut. Pidin vain jatkossa huolen että varmasti näen edessä olevan tien pienet röpelöisyydet.

Valencian reitillä loppu on extranopea. Kun 35 kilometrin kohtaan pääsee, maaliin rullaillaan mukavaa loivaa alamäkeä. Siinä pystyy isonkin aikaloikan ottamaan ja tähän olen sekä viime että tänä vuonna luottanut. Kun pääsee viimeiselle kympille hyvissä voimin, lopussa rankaistaan! Näin olin jälleen tänä vuonna askelmerkit sovittanut ja juuri kun oli aika alkaa nautiskella ja kerätä marjat pensaista, alkoi samanlainen nytkytys pohkeessa kuin vuosi sitten viitisen kilometriä aiemmin. Krampit säilyivät lievänä vain oikeassa pohkeessa parin kilometrin ajan nytkytellen mutta alkoivat vähitellen levitä vasempaan pohkeeseen josta sitten molempiin takareisiin. Menohaluja olisi ollut mutta halusin ennätyksen taskuun ja aloin keskittyä vain maaliinpääsyyn koska välillä nykäisyt olivat semmoisia että mielummin olisi siirtynyt jo nauttimaan maratonista katsomon puolelle. Muistot edellisvuodelta tulivat mieleen ja juoksemisen nautinto oli täysin poissa viimeisiltä kilometreiltä. Kuinka paljon olinkaan odottanut että pääsen hymyssä suin nautiskelemaan lopun kilometrit, mutta se antoi vielä odottaa tulevia Valencian keikkoja.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Aki Nummela (@akinummela) jakama julkaisu

Onneksi 300 metriä ennen maalia italialainen kilpaveli tuli kiusaamaan ja pakottamaan vielä loppukiriin joka irtosikin vielä kunnon polvennostojuoksulla ja samalla alittui myös 2:18. Muuten olisin vain tyytynyt höntsäämään maaliin ilman turhia revittelyjä. Maalissa pelin stopattua ja maassa hetken makoiltua molemmat takareidet nappasivat totaalisen kiinni ja meikäläinen kannettiin paareilla ensiavun puolelle jossa ei kuitenkaan mitään muuta tehty kuin hieman venytettiin jalkoja. Hetken löhöiltyä parempi apu toipumiseen löytyikin naapurissa olevalta Amstelin radlerpisteeltä. Siitä sitten VIP-tiloihin ja elämä alkoi vähitellen hymyillä.

Loppuaika 2:17:57 on jotain semmoista jota en vielä muutama vuosi sitten osannut edes kuvitellakaan ja kaiken huipentumana se tuli vielä hankalalla lopulla ja jätti paljon nälkää tulevia koitoksia ajatellen. Olin asettanut tavoitteeksi sekunninkin ennätysparannuksen johon olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen. Nyt sitten hienoisella viiveellä meni Berliinin EM-rajakin rikki, joten sen puoleen projekti olikin onnistunut.

Kuuden parhaan maratonin väliajat:

Valencia 2016 Berliini 2017 Valencia 2017 Sevilla 2018 Hampuri 2018 Valencia 2018
5 km 16:53 16:53 16:28 16:21 16:20 16:30
10 km 33:41 33:22 32:55 32:37 32:31 32:58
15 km 50:35 49:27 49:23 48:57 48:37 (liian lyhyt?) 49:20
20 km 1:05:59 1:05:19 1:05:22
Puolimaraton 1:10:44 1:09:33 1:09:17 1:08:56 1:09:00 1:09:09
25 km 1:23:45 1:22:20 1:22:17 1:21:54 1:21:54 1:21:55
30 km 1:40:21 1:38:50 1:38:36 1:38:39 1:38:16 1:38:18
35 km 1:57:21 1:55:23 1:55:04 1:55:35 (arvio) 1:54:58 1:54:35
40 km 2:14:06 2:12:10 2:11:35 2:12:51 2:12:15 2:10:52
Maali (netto) 2:21:28 2:19:28 2:18:59 2:20:18 2:19:47 2:17:57

Nyt on kaksi viikkoa lepäilty Valencian jälkeen ja vähitellen alkaa jälleen jalka kutitella juoksemaan. Tulevia tavoitteita en ole sen ihmeemmin miettinyt mutta saattaa olla että seuraava totisempi maraton asettuu vasta ensi syksylle ja kevät ja kesä keskitytään vauhdin hakemiseen. IAAF asetti suoran MM-rajan 2:16:een ensi syksyn Dohan MM-kilpailuihin mutta periaatteessa kai myös tuon yli asettuvilla tuloksilla voi mukaan päästä jotta sadan juoksijan kiintiö kisaan saataisi täyteen, mutta se nähdään syksyllä sitten. Nyt mietitään hetki millä saisi vanhasta raadosta vielä lisäminuutteja pois. Ainakaan treeniruuvi ei ole missään määrin kireimmillään. Mutta useimmiten porukalla liikaa treeniä kiristämällä ja liian totisesti ottamalla hommat menevät vain perseelleen, joten katsellaan mitä keksitään.

Tässä treenit kohti Valenciaa:

ELOKUU 2018 (avaintreenit ja kilpailut, muina päivinä valmennusta, höntsää tai lepoa)

4.8.2018
Helsinki Twilight Run 10 km 32.16 (3.13/km) 2.

5.8.2018
PK-30 km (avg. 3.45/km)

8.8.2018
4 x 5 x 400m/1 min/4 min (71 sec->62sec)

11.8.2018
30 km kiihtyvä 1:46 (avg. 3.33/km) (0-5 km 3.44/km, 5-10 km 3.41/km, 10-15 km 3.36/km, 15-20 km 3.29/km, 20-25 km 3.25/km, 25-30 km 3.21/km)

14.8.2018
2 x 1000 m (3.15/km) + 2000 m (3.13/km) + 4 x 800 m (aluemestaruusviestit)

19.8.2018
Seniilien mestaruuskisat, Eltsu 10000 m 32.10 (3.13/km) 1.

23.8.2018
14 km mäki-VL Paloheinän 7 km purulenkki kahdesti putkeen (ylämäet kovaa muuten rentouttaen) (avg. 3.43/km)

27.8.2018
3 x 5 km (3.18/km – 3.20/km – 3.16/km)

30.8.2018
30 km tasavauhtista 1:41 (avg. 3.21/km)

SYYSKUU 2018

1.9.2018
Midnight Run 10 km 32.22 (avg. 3.14/km) 1.

3.9.-6.9.2018 Miesflunssa

8.9.2018
SM-viestit 4 x 800 m Pronssia

9.9.2018
SM-viestit 4 x 1500 m Kultaa

11.9.2018
7 km mäki-VL Paloheinän 7 km purulenkki (ylämäet kovaa muuten rentouttaen) (avg. 3.36/km)

16.9.2018
Kööpenhaminan puolimaraton 1:08:35 (3.13/km)

22.9.2018
SM-Maraton 2:23:32 (3.24/km) Hopeaa (Väliajat n. 5km 16:20, 10 km 33:28, 15 km 50:17, 20 km 1:07:26, 25 km 1:24:35, 30 km 1:41:36, 35 km 1:58:43, 40 km 2:16:28)

LOKAKUU 2018

6.10.2018
8 x 2 km/3 min ”puolikkaan rytmillä” (3.17/km->2.58/km)

7.10.2018
PK-pitkä 36 km (3.59/km)

9.10.2018
3 x 3 km rentoa VK:ta (3.35-3.30/km) + MK-1000 m (3.00) Pirkkolan Hiekkakolmosella

13.10.2018
3/4-maraton 31,65 km Vantaan Maratonin yhteydessä tasavauhtisena treeninä (avg. 3.21/km)

20.10.2018
VK-rento 14 km (avg. 3.38/km) + 1 km 3.14 + 2 km 3.12/km

25.10.2018
VK-30 min (avg. 3.26/km)

28.10.2018
Pk-14,5 km (3.53/km) + Hirvihölkkä 14,3 km (avg. 3.22/km)

30.10.-3.11.2018 Miesflunssa

MARRASKUU 2018

4.11.2018
2 x 5 km/3 min (3.21/km – 3.19/km)

6.11.2018
30 km vauhtileikittely (3 km kevyttä – 2 km reippaampaa vuorotellen) avg. 3.44/km

10.11.2018 Perniössä
2 x 5 km/3 min (3.14/km – 3.22/km)

11.11.2018
Pk-pitkä 40 km (4.12/km), viikkoon koko vuoden isoimmat määrät n. 180 km

15.11.2018
MK-7 km juoksumatolla (avg. 3.02-3.05/km)

17.11.2018-27.11.2018 Runner’s High:n syysretki Baskimaalle

18.11.2018
Herri Krosa 10 km (alimittainen ehkä n. 9,8-9,9 km) 30.35 (avg. 3.05-3.07/km) 1.

20.11.2018
Pk-pitkä 25 km (avg. 4.04/km)

21.11.2018
6 x 2 km/2 min (3.18/km -> 3.10/km)

25.11.2018
San Sebastian Marathon 10 km 31.13 (avg. 3.07/km) 1.

26.11.2018
Pk-pitkä 30 km (avg .4.45/km, 650 nousumetriä)

27.11.2018-4.12.2018 Valenciassa

28.11.2018
VK-rento 30 min (avg. 3.25/km)

JOULUKUU 2018

2.12.2018
Valencia Marathon 2:17:57 (avg. 3.16/km)

#ROADTOBERLIN

BMW_Berlin_Marathon_logo.svg

Alkukesän isommat työkiireet ovat alkaneet helpottaa ja tilalle on tullut kiire päästä jälleen siedettävään juoksukuntoon. Kalevan Kisat kutittelevat jo viikonloppuna, mutta siitäkin seuraavia tulevia haasteita on jo laitettu isolla kalenteriin.

PWT-urheilumatkojen kautta avautui mahdollisuus lähteä haistelemaan Berliinin maratontuulia ja ilman muuta piti tilaisuuteen tarttua. Vielä kun ”melkein #breaking2”-maratoonari Eliud Kipchoge varmisti osallistumisensa, tullaan Berliinissä näkemään hyvällä todennäköisyydellä myös uusi maailmanennätys eli isomman luokan spektaakkeli senkin myötä luvassa.

Ennen totisempaan maratreeniin siirtymistä pitää hoitaa vielä muutamat heinäkuiset ratastartit pois alta. Niitä on näillä näkymin jäljellä Kalevan Kisojen  5000 metriä sekä 3000 m esteet plus yksi 1500 metrin startti (koska #sub4-putki on saatava jatkumaan). Jos jokunen ratakisa ohjelmaan vielä eksyy niin se mennään puhtaasti Berliinin ehdoilla.

Niin paljon ylisanoja Berliinin maratonista on kuullut että pakkohan sinne on asettaa tavoitteeksi ennätyksen rikkominen ja miksei jopa 2.20 alitus. Jos 2.20 ei vielä syyskuun lopussa alitu, niin loppuvuodelle on suunnitelmissa mennä vielä toinen mara. Eli tarkoituksena noudattaa viime syksyltä hyväksi todettua kaavaa jolloin kohtalaisen kylmiltään tuli syyskuun lopussa vetäistyä Lahen SM-maraton 2:24:18 ja kaksi kuukautta myöhemmin Valenciassa nykyinen rekordi 2:21:31.

Lähtötilanne viime vuoteen verrattuna on varmaankin aika samanlainen. Äärivauhtien puolesta kunto on heikompi, mutta kestopuoli tuntuu olevan ehkä paremmalla mallilla. Ja koko ajan vauhti ja tuntuma tuntuvat paranevan, mutta aivan ei taida viime vuoden Kalevan Kisa -rytmiin jalat vielä vauhdeissa taida ehtiä. Kaivelinkin tulevaa treeniä pohtiessani esille viime vuoden Valencian maratonin valmistavan treenijakson ja aika heppoisella tekemisellä jalka nousi noinkin mukavasti marraskuun lopussa joten kiristämisen varaa treenissä onneksi on paljonkin! Kasasin tuohon avaintreenit. Välipäivinä otin joko lepoa, höntsäsin kevyttä pientä palauttavaa tai valmentelin.

Jos vielä sinua tämän syksyn loppuunmyyty Berliinin maraton kiinnostaa, PWT-Urheilumatkoilla on paikkoja jäljellä vielä muutamia. Eli jos haluat meikäläisen kanssa reissuun niin ilmoittautumista sisään ja mainitsemalla Runner’s High ilmoittautumisen yhteydessä, siitä heruu vielä 30 euron alennus!

#RHVAMOSVALENCIA-maratonkausi (3 kk) 30.8.-20.11.2016:

30.8. 1 km (2.59/km) + 2 km (3.00/km) + 3 km (3.00/km) + 2 km (2.58/km) + 1 km (2.49/km)
3.9. Ruotsi-ottelu 10 km 30:59 (3.06/km)

10.9. Tukholman 1/2-maraton 1:10:18 (3.20/km)
17.9. Pk-kevyt 42,2 km (5.00/km)
18.9. 3 x 5 km/3 min (3.29/km – 3.25/km – 3.16/km)
25.9. SM-maraton, 2:24:18 (3.25/km)
2.10. Pk-18 km (4.05/km) + VK-10 km (3.28/km)
5.10. 6 x 1000 m/ 2 min (2.59-2.59-2.58-2.58-2.58-2.55)
8.10. 3 x 5 km/3 min (3.18/km – 3.17/km – 3.12/km)
9.10. Kevyt 30 km (5.00/km)
12.10. Matolla: 2 x 3 km (3.19/km – 3.08/km)
16.10. Krakovan 1/2-maraton 1:08:32 (3.15/km)
18.10. Vuorijuoksua, Zakopane 2h 45 min ja 23 km (nousua 1040 m) (sis. 2h 20 min jälkeen Zakopanen radalla juostu 9.45 3000 m)
19.10. Vuorijuoksua, Zakopane 2h 35 min ja 21 km (nousua 1050 m)
23.10. VK-10 km (3.23/km) + 3 x 500 m reteään myötätuuleen (1.22-1.19-1.15)
26.10. Matolla: VK-8 km (3.16/km) + 4 x 1000 m/1,5 min (3.00-2.58-2.52-2.49)
30.10. Hirvihölkkäspecial VK-rento 14 km (3.43/km) + 10 min palauttelua + Hirvihölkkä (raskas reitti) 14,3 km 47.58 (3.21/km)
1.11. Pirkkolassa: VK-rento 2,9 km (3.46/km) + VK-2,9 km (3.28/km) + VK- 2 x 2 km (6.43-6.30)
5.11. Hallissa: 8 x 1600 m /2 min (4.59 -> 4.42 avg. 4.54 [3.04/km])
6.11. Kevyt 30 km
Miesflunssa (7.11.-10.11. juoksematta)
12.11. Hallissa: VK-tasavauhtinen 10 km 32.55 (3.17,5/km)
15.11. Valenciassa: Pk-25 km
16.11. Valenciassa: 2 x 2 km/3 min (6.30-6.26) + 3 x 1 km (VL-VL-kiihtyvä)/2 min (3.15-3.11-2.56)
20.11. Valencia maraton 2:21:31 (3.21/km)
-5km väliajat: 0-5 km 16:53 (3.23/km), 5-10 km 16:48 (3.22/km), 10-15 km 16:54 (3.23/km), puolimaraton: 1:10:44, 15-25 km 33:10 (3.19/km), 25-30 km 16:36 (3.19/km), 30-35 km 17:00 (3.24/km), 35-40 km 16.45 (3.21/km), 40-42,2 km 7:24 (3.21/km).

Maraton on parasta!

Viime viikolla tuli neljä vuotta täyteen ensimmäisestä maratonista. Maraton on aina erityinen kokemus. Neljä vuotta sitten Vantaalla sain koettua maratonin hyvät ja huonot puolet täydellisestä flowtilasta totaaliromahdukseen joka kuitenkin palkittiin isosti SM-hopealla. Silloin tein päätöksen että palaan SM-maratonille niin kauan kunnes mestaruus tulee. Ja niinhän se tuli sitten kolme viikkoa sitten Lahdesta. Vantaan ja Lahden väliin on mahtunut monenlaista maratonia jotka ovat olleet erittäin opettavaisia kokemuksia loputtomalla matkallani kohti katu-uskottavaa maratoonaria. Vielä on matkaa mutta suunta on oikea.

302575_10151070182637021_269461576_n
Neljä vuotta ensimmäisestä marasta. Kaunista.

Syksyn päätavoite on Valencian maraton. Valenciassa ajatus oli hilata ennätystä lähemmäs 2:20 kuin 2:30. Lahden piti toimia Valencia-projektin korkkauksena. Uskoin jaksavani vajavaisella treenillä pöhistä 30 kilometriin saakka. SM-maratonia edeltävä tekeminen nojasi vahvasti edellisviikkojen kilpailuihin. Ratajuoksukausi oli loppunut vain kolme viikkoa aiemmin ja työkiireiden myötä määrät olivat myös kesän aikana jääneet hyvin kevyiksi ja timanttisten Kalevan Kisojen (SM-hopeaa 3000 m esteistä ja 5000 metriltä) jälkeen keskittyminen oli entistä enemmän estevauhdin virittämisessä Ruotsi-otteluun saakka. Viime hetkillä saatu mahdollisuus juosta ratakymppi maaottelussa muutti kuitenkin suunnitelmaa ja esteet jäivät väliin – hyvä näin, ainakin kausi jatkui kolhuitta. Ratinassa ei kymppiä oikein vielä jaksanut juosta, mutta se loi varmasti hyvän ärsykkeen syksyn tekemisille. Viikko maaottelusta oli Tukholman puolimaraton ja viikko puolikkaasta juoksin Espoon Rantamaratonilla 3:30 jäniksenä yhdistettynä seuraavan aamun 3 x 5 km ”maratonvauhtiseen treeniin”. Siinä isommin maratonvalmistautumisen ydinkohdat tällä kertaa. Viikot suorituksien välissä käytännössä lepäilin ja höntsäsin. Kunnon tiesin olevan kova, mutta maratonkunto on tunnetusti vielä oma lukunsa. Siksi luottamus siihen ei ollut vahvimmillaan. Olen luvannut ryhdistäytyä jälleen tarinoiden suhteen ja lupaan käydä koko vuoden treenaamistani tarkemmin läpi seuraavissa jorinoissa. Sen verran erikoista se on ollut että ansaitsee myös omiin muisteloihin pysyvän muistijäljen.

SM-maratonin lähtötilanne oli mielenkiintoinen. Lahdessa kisat ja erityisesti Jussi Utriaisen mukaantulo oli hieno asia. Edelleen kovassa kunnossa oleva kolminkertainen arvokisamaratoonari ja Suomen kaikkien aikojen kovin puolimaratoonari oli papereissani yhdessä Thijs Feuthin kanssa ykkössuosikki. Lisäksi Henri Ansio ja Jukka Kero omaisivat sen verran kokemusta ja kykyjä että podium ei olisi yllätys. Itseni laskin myös tähän joukkoon joka tappelisi mitaleista viimeiseen konttaukseen saakka. Top-5 veikkaus menikin putkeen. Onneksi järjestys ei vastannut ihan tippauksiani.

Tein perinteisen parin kilsan verryttelyn, rennot valmistelut ja haistelin Suomen Chicagon raikasta syyssäätä. Lämpötila oli hyvin miellyttävä noin kymmenen astetta ja pieni tuulenpuhuri. Jalat tuntuivat normaaleilta. Edessä olisi neljä 10,55 km kierrosta hieman vaihtelevassa maastossa. Tiesin sopivan vauhdin asettuvan 3.25-3.30 km-vauhtiin. Tiesin 3.25 tuntuvan helpolta, ja 3.30 hitaampaa olisi turha alussa juosta koska omassa maratonkeskittymättömyydessäni matka tappaa joka tapauksessa eikä vauhti joten olisi turha juosta liian hiljaa. Alamäissä vauhti sai mielellään olla kovempi kunhan effortti ei mielellään hirveästi ylittäisi 3.25 rytmiä. Päätinkin panostaa reitillä alamäkiin.

Alku lähti leppoisasti liikkeelle ja odotettu viisikko (mukana Feuth-Utriainen-Kero-Ansio) erkani muista. Pari puolimaratoonaria roikkui mukana. Olin suunnitellut huolella kisan aikaisen juoton ja eväät. Picnickori oli täynnä ja tarkoitus oli ettei ainakaan energian puutteesta homma jäisi kiinni.

Feuth irtosi hieman hivuttaen muusta porukasta aavistuksen jo ennen vitosen väliaikapistettä. Itselle vauhti oli sopivaa, eikä ollut mitään intoa lähteä kiristämään vauhtia. Muilla näytti olevan sama taktiikka. Thijs venyttikin eroa kilometri kilometriltä ja ensimmäisen kierroksen jälkeen eroa meidän porukkaan oli noin 30 sekuntia. Itsellä ensimmäinen rinki tuntui hieman kankealta.

kahti3
Kuvat: Uusi Lahti -juoksu/Heli Honkasalo

Jalat olivat raskaat mutta vähitellen kone alkoi aueta. Juomat ja eväät upposivat hyvin alas ja varikkotiimini teki jälleen kerran laadukasta työtä huollossa. Toisen kierroksen alussa ero Feuthiin säilyi samana noin puolessa minuutissa mutta jälleen kierroksen toisella raskaammalla puoliskolla ero alkoi jälleen kasvaa. Puoleen matkaan saavuimme erittäin hyvässä väliajassa 1:13:20 eli ennätysvauhdissani. Feuthiin ero oli kasvanut kuitenkin jo melkein minuuttiin. Olo tuntui hyvältä, jaloissa ei tuntunut ollenkaan joten ajattelin tehdä rohkean vedon ja lähteä rykimään Thijsin etumatkaa kiinni. Edellisellä maratonilla Tukholmassa reilu vuosi aiemmin, lähdin loppukiriin samassa kohdassa ja silloin se kantoi loppuun saakka hyvällä negative splitillä. Porukkamme pysyi muutenkin samana: Ansio, Utriainen ja Kero edelleen yhtenä rypäksenä. Ajattelin että olisi muutenkin aika harventaa ryhmää ettei mitaleja joudu ratkaisemaan viimeisillä kilometreillä.

Heti Stadionilta poistuttuamme iskin alamäkeen tiukalla höyryllä. Tiesin Jussin pystyvän erinomaisena alamäkijuoksijana seuraamaan helposti. Kero ja Ansio jäivät hieman, mutta koska kyseessä on maraton ei ollut mitään syytä vielä korkata mitaliskumppia. Yhtäkkiä oli jahti päällä ja vauhti alkoi kiihtyä. Tsekkasin eroa Thijsiin muutamien liikennetolppien kohdalta ja parin kilometrin aikana ero kutistui puolella minuutilla. 26,5 kilometrin väliaikamatolla ero oli enää 22 sekuntia. Järvenrannalla tuuli alkoi yltyä ja puhalsi välillä erittäinkin äkäisesti. Olisi ollut helppo heittää höntsävaihe päälle ja lakata juoksemasta, mutta ei voinut – Feuth oli ajettava kiinni suhteellisen pian jonka jälkeen kilpailu aloitettaisiin alusta ainakin periaatteessa.

14445188_1237039763012965_291918957461511924_o

Noin 29 kilometrin paalulla hivutimme keulan kiinni. Thijs vaikutti hieman yllättyneeltä ja päätti iskeä höyryä lisää heti kun liityimme kantaan. Pientä psykologista peliä. Itse otin rauhallisesti ja annoin hieman siimaa. Reitin käännyttyä myötätuuleksi, ero oli jälleen ajettu kiinni mutta Jussilla alkoi olla vaikeaa. 30 km kohdalla reitiltä näki myös taustalla tulijat ja huomasin Keron ja Ansion olevan sen verran kaukana että ensimmäistä kertaa koko 1h 45 minuutin etenemisen aikana ajatukset alkoivat harhailla jo mestaruustaistoon. Jokaisen kierroksen viimeinen kilometri oli tiukkaa hivuttavaa nousua Lahden stadionille. Thijs veti edelleen mäen alussa, mutta alkoi hieman peippailla vastatuuliosuudella ja pienen höntsäilyn jälkeen otin ensimmäistä kertaa juoksun aikana johtoaseman. Juostiin kolmas kierros täyteen väliajassa 1:48:50 eli kolmas kierros meni minuutti 13 sekuntia kovempaa kuin edellinen rundi.

Nousun aikana tein päätöksen pistää ratajuoksun jälkeiseen alamäkeen jälleen kaiken peliin. Riskipeliä, mutta viimeisille kilometreille en halunnut tätä leikkiä jättää. 31,55 kilometrin juottoon olin virkisteeksi varannut myös tömpsyt cokista mutta tuolla asemalla juominen jäi hyvin vähäiseksi ja hätäiseksi koska halusin saada kaikki eväät naamariin ennen alamäen alkua. Vedin mustaherukkageelit rinnuksille, cokikset nenään ja meno jatkui. Geelit toivat myös selkeästi maratoonarin katu-uskottavuutta ja illuusiota leikkiin kuuluvista verisistä nänneistä.

Alamäki alkoi ja pistin kaiken alamäkijuoksutaitoni peliin. Eroa alkoi tulla. 33 km nurkilla joku huusi eroa kertyneen jo melkein puoli minuuttia. Jatkoin takomista. Maisema Lahden idyllisten lähiöiden porteilla vaihtui nopeammin kuin ennen. En keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen että rytmi säilyisi hyvänä. En vilkuillut taakseni, keskityin ottamaan mutkat varman päälle ja hallitusti. Välillä hetkellisesti ajatus karkasi mahdolliseen mestaruuteen ja sen pitkään metsästykseen. Mutta yhtä nopeasti toinen aivolohkoni muistutti maratonin paskamaisuudesta ja siitä kuinka hienoinkin juoksu voi pysähtyä kuin seinään. 35 kilometrin juoma-asema lähestyi. Siellä valmentaja-äitini oli valmiina antamaan viimeiset pullot kohti loppukilometrejä. Tiesin että hänenkin sisällään varmasti myrskysi tuolla hetkellä mutta useiden kymmenien maratonien kokemuksella ei vielä näkynyt ulospäin pienintäkään riehaantumista.

img-20160926-wa0004
36 km taivallettu.

Juoma-aseman jälkeisessä ylämäessä alkoi ensimmäistä kertaa tuntua hieman juostu parituntinen. Mäen varteen oli eksynyt myös toinen juottomestarini Myllyniemen Jussi joka oli hetkellisesti hylännyt juoma-aseman päivystyksen. Jussi ei sen sijaan pystynyt pidättelemään intoaan ja hieman piti rauhoittaa häntä ohijuostessani ettei liika ilakointi vain tarttuisi. Alamäki ja sen jälkeen väliaikapiste, josta olisi 5,5 kilometriä maaliin. Mitään tietoa erosta taaksepäin ei ollut. Vilkaisin kelloa väliaikamatolla, mutta se näytti kierroksen alusta vitosen ajaksi jotain hieman yli 16 minuuttia ja jätin sen omaan arvoonsa epäillen päässälaskuvirhettä koska en uskonut vauhdin nousseen sen verran kovaksi (myöhemmin selvittelin tuon vitosen 32 kilometristä 37 kilometriin edenneen 16:12 eli melkein minuutin kovempaa kuin ensimmäisillä kierroksilla).

runnershigh
Vanha rekordi (2:27:02) Frankfurtista menossa nurin. Ei heittäytyminen auttanut parempaan loppuaikaan.

37,5 kilometrin kohdalla liikenteenohjaajat huusivat että takana ei näy ketään. Näkyvyyttä tuolla nurkin oli aika pitkä suora joten tiesin että nyt alkaisi olla pullat ehkä kohtalaisen hyvin mikrossa. Samalla hetkellä kuitenkin ensimmäiset pienet kramppailut alkoivat tuntua pohkeissa ja sitten takareisissä. Olihan homma turhan hyvin mennytkin jo tähän saakka. Päätin rauhoittaa tahtia koska uskoin siihen olevani varaa. Ajalla ei näissä kekkereissä ole mitään väliä mutta juosten on loppu silti tultava. mihinkään kokovartalokramppikipsiin ja kävelemiseen ei olisi varaa – muuten Thijs hönkisi kohta jo niskaan.

Otin kaikki kanttikivien ylitykset ja mutkat erittäin huolellisesti, nappasin taskusta vielä extrageelin ennen viimeistä juoma-asemaa. Kolme kilometriä enää. Jussi ei meinannut pysyä housuissa enää sitäkään vähää. 40 kilometriä jäi taakse. Salosen Pertti köhisi katsomon puolelta eroa olevan yli kolme minuuttia seuraaviin. Sillä hetkellä tajusin että nyt jo melkein kävellenkin mestaruus tulisi. Mutta vasta kun reitti kääntyi ympäri ja takaatulijoita ei näkynyt missään se iski vihdoin tajuntaan. Olin pantannut tunteita edellisen kympin ajan mutta nyt ei enää pystynyt. Tippa tuli silmäkulmaan. Metsästys oli vihdoin päättymässä. Yksi kolmekymmenvuotisen juoksun harrastamisen tavoitteista oli tulossa toteen eli aikuisten Suomen mestaruus. Vuosien varrella olin jo unohtanut voittamisen tunteen ja ollut tyytyväinen hopeisiin ja pronssisiin lätkiin, mutta nyt se oli vihdoin tulossa. Kelloa en ollut vilkuillut enää aikoihin.

Neljännen kerran mäki ylös kohti hyppyrimäkiä ja sitten leikkaus kentälle ”maratonportista”. Kaikki keskittyminen ja lataus purkaantui tuohon hetkeen. Nostin kädet ylös ja karjuin ehkä enemmän kuin koskaan. Loppuun piti vielä rullata maltilla puuramppi ja sitten maaliin. Hieno hetki! Ja aika. 2:24:18. Ei meinannut heti uskoa että loppu oli tullut höyryttyä sen verran kovaa. Puolikkaat 1:13:20 ja 1:10:58.

lahti2
42 kilometriä täynnä.

Maalissa olo oli erittäin freesi ja kolotus ei ollut millään mittarilla aikaisempien marojen tasoa. 1,5 vuoden tauon jälkeen maraton on parasta jälleen! Tällä kertaa se oli entistäkin parempaa – tosin liian helppoa. Kaikki se raakuus ja tuska puuttui. Ei anna maralle oikeaa arvoa  kun on täysissä voimissa ilman konttaamisia ja kanttaamisia.

Nautin isosti mestaruudesta, mutta myös hienosta ja jännittävästä kilpailusta ja varmasti reitin varrella oleskeleville penkkiurheilijoille tarjosimme hyvää viihdettä. Thijs saapui maaliin hopealle 2:45 ja Jukka Kero nousi pronssille hieman yli neljä minuuttia perässä.

Juoksu oli jälleen hienon tiimityöskentelyn tulos. Huolto kun toimii niin on helppo juosta. Ensimmäisen maran varikkotiimistä Carita oli kotona kipeänä mutta hengessä mukana, mutta faijani korvasi hänet erinomaisesti. Jussi ja Anneli kokeneita timanttisia ammattilaisia tällä osastolla.:) Iso kiitos!

Palautuminen lähti käyntiin ADT:n piikkiin kuten ensimmäisen aikuisten SM-viestimestaruuden yhteydessä Lahdessa 10 vuotta sitten. Tällä kertaa viihdyin testissä vain kolmen litran ja 1,5 tunnin verran. Edelliskerralla meni puolet enemmän nestettä ja puolet kauemmin.

”Olet paksunahkainen kaveri, susta saisi hyviä kintaita.” sanoi ADT:n herra ujuttaessaan piikkiä nahkaani. Vielä ei tosin ole aika siirtyä kinnastehtaalle. Meno jatkuu!

Valencia seuraavana 20.11. #RHVAMOSVALENCIA

dsc_1071
Nuottiviivasto juottoon.