Kulunut syksy on ollut hyvin erilainen kun tiimimme sai uuden joukkueenjohtajan 15. elokuuta. Pieni Bea-neiti tuli taloon ja on tuonut mukanaan aivan uudenlaisen maailman eteemme. Bean tuleminen elämään ei sinällään hirveästi ole treenien kulkuun vaikuttanut tai ainakin olen niin onnistunut valehtelemaan itselleni. Olen kohtalaisen laiska kilometrien keräilijä joka tapauksessa ja luotan täsmätreenien ja valmentelujen yhteydessä saadun hyötyliikunnan voimaan ja niillä mentiin nytkin pääasiassa. Tietysti unet ovat kärsineet, mutta se kuuluu asiaan ja sitä ei välttämättä hirveästi huomaa kuin vasta siinä vaiheessa kun on mahdollista nukkua velkoja pois. Enkä myöskään ole unien vähyydestä jaksanut hirveästi stressata. Elämiseen vain sattuu kuulumaan yleisesti muutokset ja eihän mikään voita isäukoksi tulemista joten mielelläni käytän kaiken ylimääräisen energian sen opetteluun heti alusta alkaen.
Väsymyksen ja kiireen keskellä itselle on tärkeätä pitää jonkinlainen fokus yllä kilpailuiden ja kovien treenien myötä. Mietin tulevien avaintreenien sisällön sen hetkisen olotilan mukaan mutta tietyt päivät pyhitän jo mielessäni hyvissä ajoin kovien ja pitkien avaintreenien päiviksi. Näiden treenien sisältö saattaa muuttua kuitenkin vielä aivan viime hetkillä jalkoja, olosuhteita ja olotilaa kuunnellen. Hieman univelkaisena maratontreenit ovat sopineet hyvin fiiliksiin kun ei treenin alusta alkaen yleensä tarvitse olla skarpeimmillaan ja tehojen puolesta riittää rennompikin asenne.
Syyskuun alulle siirretyissä SM-viesteissä Mikkelissä huomasin ensimmäisenä päivänä kuinka univelkainen sitä sattui olemaan kun ennen 4 x 800 metrin viestiä nukuin ensimmäistä kertaa kunnolla kuukauteen ja olo olikin aivan totaalisen tukkoinen ja räjähtänyt koko päivän – kisa mukaanlukien. Seuraavan päivän 1500 metrin viestissä meno olikin jo erittäin mukavaa ja hieno fiilis oli kahdeksan vuoden kuivan kauden jälkeen olla mukana tuomassa HKV jälleen mestaruuskantaan. Kööpenhaminan puolimaraton Vitamin Well Nordic Runnereiden matkassa viikkoa myöhemmin ja SM-maraton paria viikkoa myöhemmin menivät ihan kelvollisesti: Kööpenhaminassa 1:08:35 liian kovalla alulla ja tuulisessa Joutsenossa maraton 2:23 ja osia. Lokakuun alussa näistä koitoksista palauteltuani, aloin isommin mietiskellä syksyn koitoksia.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Sain paikan Valenciaan hieman jälkijunassa vasta lokakuun puolessa välissä kun en ollut epävarmuuttani viitsinyt kesällä vielä maratonille ilmoittautua kun eliitin ilmoittautumisten deadline oli. Olin jo hetkellisesti miettinyt joko skippaavani syysmaran tai juoksevani sen Runner’s High:n syysretken yhteydessä San Sebastianissa jos Valencian eliittiin ei paikkaa heruisi. Mutta tiesin muutamien avaintreenien menneen sen verran hyvin että mieluiten maratonin juoksisin juuri suosikkikaupungissani Valenciassa joten uutinen mukaan pääsystä oli huojentava, koska tiesin eväitä ennätykseen olevan kaikesta huolimatta.
Valmistautumisessa luotin pitkälti tuttuihin ja turvallisiin treeneihin (treenien sisällöt löytyvät tekstin lopusta). Myös pieni sairastelujakso jaksoon mahtui kun Hirvihölkkä iski kylmässä viimassa hieman turhan syvälle keuhkoihin, mutta siitä palauduttiin hyvin ja sairastelua seuranneen tehollisesti alhaisen vuoden isoimman määräviikon myötä suorituskyky otti hyvää nostetta ylöspäin. Kunto marinoitui hyville jengoille viimeistään Baskimaalla Runner’s High:n ryhmämatkalla ennen Valenciaan siirtymistä. Kaksi 10 km huippuonnistumista ja voittoa (Herri Krosa 10 km ja San Sebastianin Maran 10 km) Bilbaossa ja San Sebastianissa viikon välein nostivat itseluottamuksen uudelle tasolle. Erityisesti Herri Krosan (hieman alimittainen 10 km 30:35) juoksu ja voitto maistuivat hyvälle koska ilmoittauduin kilpailuun vasta tunti ennen starttia kun Bilbaossa kauppaa (vaimo lähetti ostamaan pattereita sunnuntaiaamuna ja kaikki kaupathan oli kiinni) etsiessäni eksyin vahingossa kisan maali- ja lähtöalueelle, laitoin nimen listalle ja kiirehdin majapaikkaan vaihtamaan kisakamat päälle. Ja patteritkin löytyivät. Myös kielivarasto karttui. Laittakaa ”pila” mieleen jos tarvitsette pattereita sunnuntaiaamuisin Espanjassa.
Yleensä minulla on ollut tapana taltioida olennaisimmat maratonit blogin syövereihin myöhempiä mutusteluja varten. Valenciasta en ole koskaan kuitenkaan saanut mitään paperille vaikka tuliaisina sieltä on ollut kaksi ennätystä kahdelta maratonilta (2016 ja 2017) ja tänä keväänä myös puolimaratonennätys. Vuoden 2016 Valencian maraton oli maraton parhaimmasta päästä. Kliininen ja hallittu suoritus, juoksullisesti todellinen nautinto kaiken toimiessa. Olin toiseksi viimeisen viikon ennen maratonia kokonaan juoksematta flunssan takia, mutta viimeisen viikon treenit sujuivat nousujohteisesti ja ilman turhia herkistelyjä ja lopputulos oli kolmen minuutin ennätysparannus kaksi kuukautta aiemmin juostuun SM-maratoniin ja täysin tasavauhtinen 2:21:31. Mutta ehkä juuri se että maraton ei sisältänyt mitään erikoista johti myös siihen että ei myöskään ollut mitään kerrottavaa paitsi komea ennätys, mutta sen pystyi jokainen asiasta kiinnostunut katsoa tulosliuskastakin.
Viime vuoden maraton sen sijaan oli urani juoksujen paras juoksu, joka päättyi ennätyksestä huolimatta karuun pettymykseen kun krampit söivät loppukirin ja EM-rajan alituksen viimeisten reilun kymmenen kilometrin aikana. Kunto oli kohdallaan ja pöhinä päällä mutta kramppien myötä joutui himmailemaan menohaluista huolimatta käsijarru pohjassa maaliin. Siltikin puolen minuutin ennätysparannus ja aika 2:19:00. Juoksu oli vaikea käsitellä koska samaan aikaan se oli niin raju pettymys ja kuitenkin hieno osoitus siitä että juoksutaso oli ottanut selkeän loikan paria kuukautta aiemmasta Berliinin maratonista. Maratonin luonteeseen vain valitettavasti kuuluu myös se että parhaimmallakin hetkellä tilanteet saattavat muuttua ja hetkessä unelmien juoksu voikin vaihtua jopa äkilliseen DNF:ään – onneksi tuota DNF:ää ei kuitenkaan pöytään tullut.
Vuoden 2018 Valencian Maratonille ei ollut muuta tavoitetta kuin ottaa revanssi edellisvuoden marasta ja siirtää se pölyttymään jossittelujen arkistoon lopullisesti, mutta ennen kaikkea nauttia matkasta ja tulla hymyillen maaliin. Ja nautiskellenhan se menikin aina 34 kilometriin saakka. Hillitysti, nousujohteisesti ja ilman mitään ongelmia. Tekeminen oli kuin suoraan ctrl + c edellisvuodesta – ainoastaan vielä paremmalla vireellä. Pumppi oli päällä, nesteet ja energiat upposivat ja juoksu tuntui helpommalta kuin olin ajatellut. Ainoat epävarmuuden hetket alkumatkasta koin hieman 11 kilometrin paalun jälkeen kun astuin nilkkani täysin ympäri tiessä olleeseen kuoppaan, mutta onneksi nilkkani ovat sen verran letkut niin pienen ontumisen ja turtumisen jälkeen ei ongelmaa asiasta tullut. Pidin vain jatkossa huolen että varmasti näen edessä olevan tien pienet röpelöisyydet.
Valencian reitillä loppu on extranopea. Kun 35 kilometrin kohtaan pääsee, maaliin rullaillaan mukavaa loivaa alamäkeä. Siinä pystyy isonkin aikaloikan ottamaan ja tähän olen sekä viime että tänä vuonna luottanut. Kun pääsee viimeiselle kympille hyvissä voimin, lopussa rankaistaan! Näin olin jälleen tänä vuonna askelmerkit sovittanut ja juuri kun oli aika alkaa nautiskella ja kerätä marjat pensaista, alkoi samanlainen nytkytys pohkeessa kuin vuosi sitten viitisen kilometriä aiemmin. Krampit säilyivät lievänä vain oikeassa pohkeessa parin kilometrin ajan nytkytellen mutta alkoivat vähitellen levitä vasempaan pohkeeseen josta sitten molempiin takareisiin. Menohaluja olisi ollut mutta halusin ennätyksen taskuun ja aloin keskittyä vain maaliinpääsyyn koska välillä nykäisyt olivat semmoisia että mielummin olisi siirtynyt jo nauttimaan maratonista katsomon puolelle. Muistot edellisvuodelta tulivat mieleen ja juoksemisen nautinto oli täysin poissa viimeisiltä kilometreiltä. Kuinka paljon olinkaan odottanut että pääsen hymyssä suin nautiskelemaan lopun kilometrit, mutta se antoi vielä odottaa tulevia Valencian keikkoja.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Onneksi 300 metriä ennen maalia italialainen kilpaveli tuli kiusaamaan ja pakottamaan vielä loppukiriin joka irtosikin vielä kunnon polvennostojuoksulla ja samalla alittui myös 2:18. Muuten olisin vain tyytynyt höntsäämään maaliin ilman turhia revittelyjä. Maalissa pelin stopattua ja maassa hetken makoiltua molemmat takareidet nappasivat totaalisen kiinni ja meikäläinen kannettiin paareilla ensiavun puolelle jossa ei kuitenkaan mitään muuta tehty kuin hieman venytettiin jalkoja. Hetken löhöiltyä parempi apu toipumiseen löytyikin naapurissa olevalta Amstelin radlerpisteeltä. Siitä sitten VIP-tiloihin ja elämä alkoi vähitellen hymyillä.
Loppuaika 2:17:57 on jotain semmoista jota en vielä muutama vuosi sitten osannut edes kuvitellakaan ja kaiken huipentumana se tuli vielä hankalalla lopulla ja jätti paljon nälkää tulevia koitoksia ajatellen. Olin asettanut tavoitteeksi sekunninkin ennätysparannuksen johon olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen. Nyt sitten hienoisella viiveellä meni Berliinin EM-rajakin rikki, joten sen puoleen projekti olikin onnistunut.
Kuuden parhaan maratonin väliajat:
| Valencia 2016 | Berliini 2017 | Valencia 2017 | Sevilla 2018 | Hampuri 2018 | Valencia 2018 | |
| 5 km | 16:53 | 16:53 | 16:28 | 16:21 | 16:20 | 16:30 |
| 10 km | 33:41 | 33:22 | 32:55 | 32:37 | 32:31 | 32:58 |
| 15 km | 50:35 | 49:27 | 49:23 | 48:57 | 48:37 (liian lyhyt?) | 49:20 |
| 20 km | 1:05:59 | 1:05:19 | 1:05:22 | |||
| Puolimaraton | 1:10:44 | 1:09:33 | 1:09:17 | 1:08:56 | 1:09:00 | 1:09:09 |
| 25 km | 1:23:45 | 1:22:20 | 1:22:17 | 1:21:54 | 1:21:54 | 1:21:55 |
| 30 km | 1:40:21 | 1:38:50 | 1:38:36 | 1:38:39 | 1:38:16 | 1:38:18 |
| 35 km | 1:57:21 | 1:55:23 | 1:55:04 | 1:55:35 (arvio) | 1:54:58 | 1:54:35 |
| 40 km | 2:14:06 | 2:12:10 | 2:11:35 | 2:12:51 | 2:12:15 | 2:10:52 |
| Maali (netto) | 2:21:28 | 2:19:28 | 2:18:59 | 2:20:18 | 2:19:47 | 2:17:57 |
Nyt on kaksi viikkoa lepäilty Valencian jälkeen ja vähitellen alkaa jälleen jalka kutitella juoksemaan. Tulevia tavoitteita en ole sen ihmeemmin miettinyt mutta saattaa olla että seuraava totisempi maraton asettuu vasta ensi syksylle ja kevät ja kesä keskitytään vauhdin hakemiseen. IAAF asetti suoran MM-rajan 2:16:een ensi syksyn Dohan MM-kilpailuihin mutta periaatteessa kai myös tuon yli asettuvilla tuloksilla voi mukaan päästä jotta sadan juoksijan kiintiö kisaan saataisi täyteen, mutta se nähdään syksyllä sitten. Nyt mietitään hetki millä saisi vanhasta raadosta vielä lisäminuutteja pois. Ainakaan treeniruuvi ei ole missään määrin kireimmillään. Mutta useimmiten porukalla liikaa treeniä kiristämällä ja liian totisesti ottamalla hommat menevät vain perseelleen, joten katsellaan mitä keksitään.
Tässä treenit kohti Valenciaa:
ELOKUU 2018 (avaintreenit ja kilpailut, muina päivinä valmennusta, höntsää tai lepoa)
4.8.2018
Helsinki Twilight Run 10 km 32.16 (3.13/km) 2.
5.8.2018
PK-30 km (avg. 3.45/km)
8.8.2018
4 x 5 x 400m/1 min/4 min (71 sec->62sec)
11.8.2018
30 km kiihtyvä 1:46 (avg. 3.33/km) (0-5 km 3.44/km, 5-10 km 3.41/km, 10-15 km 3.36/km, 15-20 km 3.29/km, 20-25 km 3.25/km, 25-30 km 3.21/km)
14.8.2018
2 x 1000 m (3.15/km) + 2000 m (3.13/km) + 4 x 800 m (aluemestaruusviestit)
19.8.2018
Seniilien mestaruuskisat, Eltsu 10000 m 32.10 (3.13/km) 1.
23.8.2018
14 km mäki-VL Paloheinän 7 km purulenkki kahdesti putkeen (ylämäet kovaa muuten rentouttaen) (avg. 3.43/km)
27.8.2018
3 x 5 km (3.18/km – 3.20/km – 3.16/km)
30.8.2018
30 km tasavauhtista 1:41 (avg. 3.21/km)
SYYSKUU 2018
1.9.2018
Midnight Run 10 km 32.22 (avg. 3.14/km) 1.
3.9.-6.9.2018 Miesflunssa
8.9.2018
SM-viestit 4 x 800 m Pronssia
9.9.2018
SM-viestit 4 x 1500 m Kultaa
11.9.2018
7 km mäki-VL Paloheinän 7 km purulenkki (ylämäet kovaa muuten rentouttaen) (avg. 3.36/km)
16.9.2018
Kööpenhaminan puolimaraton 1:08:35 (3.13/km)
22.9.2018
SM-Maraton 2:23:32 (3.24/km) Hopeaa (Väliajat n. 5km 16:20, 10 km 33:28, 15 km 50:17, 20 km 1:07:26, 25 km 1:24:35, 30 km 1:41:36, 35 km 1:58:43, 40 km 2:16:28)
LOKAKUU 2018
6.10.2018
8 x 2 km/3 min ”puolikkaan rytmillä” (3.17/km->2.58/km)
7.10.2018
PK-pitkä 36 km (3.59/km)
9.10.2018
3 x 3 km rentoa VK:ta (3.35-3.30/km) + MK-1000 m (3.00) Pirkkolan Hiekkakolmosella
13.10.2018
3/4-maraton 31,65 km Vantaan Maratonin yhteydessä tasavauhtisena treeninä (avg. 3.21/km)
20.10.2018
VK-rento 14 km (avg. 3.38/km) + 1 km 3.14 + 2 km 3.12/km
25.10.2018
VK-30 min (avg. 3.26/km)
28.10.2018
Pk-14,5 km (3.53/km) + Hirvihölkkä 14,3 km (avg. 3.22/km)
30.10.-3.11.2018 Miesflunssa
MARRASKUU 2018
4.11.2018
2 x 5 km/3 min (3.21/km – 3.19/km)
6.11.2018
30 km vauhtileikittely (3 km kevyttä – 2 km reippaampaa vuorotellen) avg. 3.44/km
10.11.2018 Perniössä
2 x 5 km/3 min (3.14/km – 3.22/km)
11.11.2018
Pk-pitkä 40 km (4.12/km), viikkoon koko vuoden isoimmat määrät n. 180 km
15.11.2018
MK-7 km juoksumatolla (avg. 3.02-3.05/km)
17.11.2018-27.11.2018 Runner’s High:n syysretki Baskimaalle
18.11.2018
Herri Krosa 10 km (alimittainen ehkä n. 9,8-9,9 km) 30.35 (avg. 3.05-3.07/km) 1.
20.11.2018
Pk-pitkä 25 km (avg. 4.04/km)
21.11.2018
6 x 2 km/2 min (3.18/km -> 3.10/km)
25.11.2018
San Sebastian Marathon 10 km 31.13 (avg. 3.07/km) 1.
26.11.2018
Pk-pitkä 30 km (avg .4.45/km, 650 nousumetriä)
27.11.2018-4.12.2018 Valenciassa
28.11.2018
VK-rento 30 min (avg. 3.25/km)
JOULUKUU 2018
2.12.2018
Valencia Marathon 2:17:57 (avg. 3.16/km)