III Joaquinesca de Bigastron 5 km ja 10 km juostiin sunnuntaina. Itsellä oli hyviä muistoja kisasta edellisvuodelta kun lähdin kotiin maantiekympin ennätys taskussa. Mutta ennätystäkin tärkeämpää oli aivan uniikki tunnelma kilpailupaikalla. Siksi halusin suunnata takaisin tänäkin vuonna.
Saavuin Espanjaan muutama päivä aiemmin ja määräviikon jälkeen käytännössä vaan höntsäsin loppuviikon Alicantessa tankaten kisaan. Sunnuntaiaamuna suuntasimmekin Bigastroon ja elättelin toiveita ennätyksestä koska tiesin että kyllähän kunto Tukholman Tunnelrunista olisi parantunut selvästi.
Olo oli aika tunkkainen ja sen verran tuli harhailtua autolla Bigastroa metsästäessä ja paikan päällä poskipusuja jaellessa että alkuverryttelyt jäivät hieman keskeneräisiksi. Ajatuksena oli lähteä alle 31 minuutin tähtäävää tasaista vauhtia. Reitti oli hieman muuttunut edellisvuodesta, mutta tarkempia reittikarttoja ei ollut saatavilla joten sillä mentiin mitä edessä oli. Varmasti tulisi olemaan pitkiä suoria, tiukkoja käännöksiä, hyvää kannustusta ja jonkinlaista mukulakiveä.
Startti tapahtui ja alku mentiin Huhtalan Pasi keulilla. Ensimmäinen tonni 3.04. Sen jälkeen keskityin pitämään rytmin ja pian oltiinkin Bigastron oman pojan ja supertähden Jarkko Järvenpään kanssa kahdestaan painelemassa. Tasaisia tonneja. Toivoin Jarkon pysyvän keskenkuntoisenakin mukana potkimassa vauhtia meikäläiseen mutta nelosen kohdalla hänellä alkoi painaa. Vitoseen 15.15. Kutoseen vielä hyvällä rytmillä mutta sitten alkoi nukututtaa ja seiskaan hiipui.
Yleensä oma ongelma on laiskuus kisan aikana, varsinkin yksin juostessa ei ”viitsi” puskea eteenpäin. Niin kävi nytkin ja herättelin itseäni vasta 300 m ennen maalia kirin tynkään. Siltikin ennätys 30.45 vaikka olo juoksun aikana ei mikään erikoinen ollut. Eli toivottavasti lupailee hyvää. Sää oli täydellinen: + 12-14 astetta ja tuuleton. Reitti ei mikään nopein, mutta hyvä tunnelma paikkaa. On vain pakko juosta kovaa Bigastrossa kiittääkseen loistokisasta.
Jälkipelit ovat kisassa aina omaa luokkaansa. Palkinnot olivat hieman kevyemmät kuin viime vuonna. Kahdeksan viinipullon ja herkkukorin sijaan tänä vuonna tuli ”vain” kolme pulloa. Tällä kertaa myös tuli ajauduttua paikallisen kanavan haastatteluun (hyvin lyhyt kooste löytyy alimpana) kohtalaisen nollaespanjalla. Hauskaa oli ja sehän se loppuen lopuksi ratkaisee. Toivottavasti näemme taas ensi vuonna!
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=LW1B4Ah-cec]