Vuosi toisensa jälkeen lumen tulo jaksaa aina yllättää. Viime vuoden tapaan kuitenkin ehti taas jo hiipiä mieleen ajatus, jos mahdollisesti lunta ei tänä talvena tulisikaan ja pystyisi sulalla tiellä vetämään koko vuoden. Alustavasti viime viikolla oli tarkoitus kerätä kunnon kasa kilometrejä, mutta niiden varastoon keräys jäi varastoon ja treenin pääpaino onkin ollut mattotreeneissä ja niiden tuomassa henkisessä kovettumisessa. Toissa lauantaina tunti kiihtyvää Runner’s High:n treenikeskuksessa Itä-Pasilassa, sen jälkeen tasotestauksessa yksi ilta, ja viime lauantaina 20 km vauhtikestävyyttä. Maisemat eivät vaihdu ja valkoisesta seinästä on aika hankala löytää uutta kanavaa, mutta monotonisessa rynkytyksessä on jotain houkuttelevan askeettista, ja salkkarimainen tyhjyyteen tuijoittelu myös tuntuu jossain määrin puhdistavalta kokemukselta. No, sunnuntaina onkin lähtö kuudeksi viikoksi Kanarialle, joten vielä kun pari mattotreeniä kestää sekoamatta niin hyvä tulee. Juoksufiilis on myös selkeästi parempaan päin: tuo tunnin kiihtyvä oli maratonin jälkeen ensimmäinen kovempi hyvältä tuntunut harjoitus ja sen jälkeen on jatkunut treenit samaan malliin.
Japanin reissusta ei jälkipolville jäänyt hirveästi kerrottavaa. Itse en päässyt juoksemaan lainkaan, kun varajuoksijoiden perinteinen keskinäinen henkilökohtainen kilpailu oli vaihdettu lasten kanssa juostavaksi 1000 metrin ”fanraniksi”. Ajatus varmasti mukava ja hieno, mutta fun runin päivänä olisi myös Tokion alueella ollut monia muitakin kilpailuita, joihin olisi voinut ilmoittautua ja keskittyä jos tieto hassuttelujuoksusta olisi saapunut aiemmin kuin kaksi päivää ennen kisaa.
Viesti meni Suomen joukkueelta varsin kelvollisesti, vaikka suurimmat uroteot tehtiinkiin buffettpöytien ja jetlagista painimisten äärellä: jatkuvasti oltiin äärimmilleen venytettyjen sushipöytien äärellä tai nukkumassa silloin kuin ei olisi pitänyt olla ja hereillä taas silloin kun olisi pitänyt olla nukkumassa. Huhu kertookin, että Jarkko Järvenpää nukkui ensimmäisen kerran viikkoon vasta omalla osuudellaan saatuaan viestinaru tasukin kaulaansa. Kilpailuraportteja löytyy ainakin Minnan ja Minnin blogeista, joten meikäläinen tyytyi tällä kertaa vaan japanilaiseen tapaan räpsimään kuvia. Oma ykkössaavutukseni reissulla tuli aamupalalla paahtoleipäkoneen kanssa, kun parin minuutin odottelun jälkeen tarvittiin itse olympiamitalisti Galen Rupp laittamaan kone päälle. Olisi melkein pitänyt ottaa leipä talteen kehystystä ja nimikirjoitusta varten, mutta ei sitä nälkäisenä mieti asioita niin pitkälle. Hyvä leipä kuitenkin.
Alla lisää kuvaosastoa Japanin reissusta ja sen alla vielä loppukevennyksenä joulukalenterin ensimmäinen luukku ja pieni tietokilpailu.
Loppukevennyksenä vielä pieni tietokilpailu. Eli alla olevasta videosta pitäisi arvata kolmesta eri askelista (tai musiikista) ketä takomassa on. Nopeimmin oikeat vastaukset numeroineen saaneelle tarjotaan kahvit ensi kesän kisoissa tai jossain päin maailmaa. Eli tippauksia kehiin. Mukana myös joulukevennys.
[youtube=http://youtu.be/w7GYDyzz0Ks]