M1 Run -porrasjuoksu

Olen jo pidemmän aikaa himoinnut osallistuvani johonkin tornijuoksuun ja kun sattumalta bongasin semmoisen järjestettävän Dubaissa Media One Hotellissa niin ei kauaa mennyt kun nimeni oli jo listalla. Heräteostoksia.

Alustavasti viime perjantaina piti juosta Abu Dhabissa formularadalla 10 km, mutta kisa peruttiin osallistujapulan vuoksi. Kokonaiskuvaa ajatellen ehkä parempi näin, mutta yksi uniikki juoksutapahtuma jäi näin juoksematta. Sen sijaan heräteltiinkin ruhoa juoksemalla Anne-Marin kanssa 8 km maravauhtia. Yllättävän hyvältä tuntui kaikesta matkailusta, univeloista ja aikaeroista huolimatta.

Lauantaina suhasimme paikalle Dubain Media Cityyn. Ennakkotiedot kilpailusta olivat hyvin ohuet. Kilpailupaikalla selvisi kilpailun luonne. Ensin seitsemän kerrosta parkkihallia, jonka jälkeen portaikkoon ja reilut 750 porrasta eli noin kolmisensataa enemmän kuin Malminkartanossa. Aiemmat porrasjuoksukokemukset olivat Aulangon Flying Finns -juoksuista, jolloin Aulangon portaita kiivettiin osana juoksukolmiottelua (150 m + porrasjuoksu + maastojuoksu).

IMG_1245
Näkymä maalista 42. kerroksesta. Atlantis hotelli ja palmusaaret.

Oli pakko tehdä hieman normaalia tiukempi alkuverryttely vaikka hieman hupimielellä kisassa olikin mukana. Kone piti saada käyntiin koska hapotusta oli luvassa. Ennakkoon juoksijoiden piti lähteä yksitellen matkaan, mutta lopulta järjestäjät päätyivätkin neljän hengen jengeihin, jotka lähetettiin epämääräisin ajoin ja jokainen lähti missä porukassa halusi. Ensimmäisiin ryhmiin pitivät mennä omasta mielestä vauhdikkaimmat menijät.

10931209_10153122664584750_80715344150691806_o

En aivan ehtinyt ryysiä ensimmäiseen neljän porukkaan ja tyydyin lähtemään toisesta porukasta. Ensimmäiseen porukkaan menivät yksi norjalainen nainen, paikallinen brasilialainen porrasjuoksustara (Emirates Towerin porrasjuoksun mestari) ja pari muuta ukkoa. Itse starttailin kolmen muun ukon kanssa noin 10-15 sekuntia ensimmäisen ryhmän perään. Ajanotto oli nettoajan mukaan eli kilpailun saatoit voittaa vaikka lähtisit viimeisenä.

Ensimmäinen reilu kilometri oli parkkihallia ympäri tasaisesti nousten seitsemän kerrosta. Ajoin edellä lähteneet kiinni noin viiden kerroksen jälkeen. Seitsemän kerroksen jälkeen siirryttiin portaisiin. Siinä vaiheessa ero takana tulevaan brassiin oli varmaankin noin 10 sekuntia plus lähdöstä kiinni ajettu aika. Alkuun vedin aika isolla loikalla suhteellisen rennosti ja kerrokset kutistuivat nopeaan tahtiin. Katselin että ero kasvoi ja ajattelin hieman alkaa passailla. Samalla myös kerrosten korkeus tuplaantui (sviittejä?) joten hommaan tuli hieman haastetta. Noin kaksikymmentä kierrosta maaliin laitoin isoksi harppauskävelyksi. Ajattelin että alkaisin juosta taas 5-10 kerrosta ennen maalia, mutta vähitellen jalat pönkkääntyivät hieman normijuoksusta poikkeavalla tavalla ja kävelyharpalla mentiin maaliin. Loppusuora oli 42. kerroksessa ja viimeinen 30 m juostiin maaliin tasaista. Tai juostiin ja juostiin. Kohtalaisesti jalat muljahtelivat.kuva 1

Vaikka tulin ensimmäisenä maaliin, voittoon juoksu ei riittänytkään. Joku marokkolainen (tietenkin) lähti jostain taustaryhmistä ja nappasi voiton parinkymmenen sekunnin erolla. Tietenkin olisi ollut mielenkiintoista nähdä mitä olisi käynyt ihan  mies miestä vastaan kilpailussa, mutta näin nyt jälleen tuli marokkolaiselta kuonoon. PlayStation 4 siinä meni, mutta kaikenlaista kuntosälijäsenyyttä palkinnoksi kuitenkin tuli. Kaipa sitä Dubaissa voi joskus bodaamassa jatkossakin käydä.

Kokemuksena erittäin positiivinen ja varmasti, jos vain sopivaa kisaa eteen tulee, tulen uudestaankin juoksemaan. Ensi kerralla myös hieman porrastreeniä pohjille niin rytmi löytyy paremmin.

10904471_10153123029679750_2204156516994329101_o

Huomenna sitten menään taas maratonin merkeissä. Startti klo 7.00. Tässä vielä Anne-Marin mietteitä kisaa ennen.

 

Viimeiseen tiimaan

IMG_0364

”Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on”

Näin on sitten Espanjan leiri taputeltu. Viisi viikkoa pyörähti jälleen nopeasti. Toisaalta kun miettii sitä, milloin viimeksi koki pimeän Helsingin, on viisi viikkoa ollut ikuisuus ja paluu Suomeen varmasti iso shokki. Ennen paluuta on kuitenkin edessä uudet ympyrät Dubaissa. Kymmenen päivää olisi tarkoitus tutustua paikalliseen elämänmenoon ja juoksukulttuuriin ja 23.1. juosta Dubain maraton Anne-Mari Hyryläistä jänistäen.

Leiri sujui kokonaisuudessaan hyvin. Missään vaiheessa en rietastellut isoilla viikkokilometreillä vaan pyrin jatkuvaan tekemiseen jalat ja äijän terveenä säilyttäen. Keskimääräisesti viikkokilsat ovat joulukuun alusta alkaen pyörinyt noin 150 nurkilla. Määrä on meikäläiselle viime vuosia peilaillen erittäin hyvä. Alkuleiri sujui mallikkaasti ja kilpailutkin rullasivat: kympin maantie-ennätys Bigastrossa 14.12. ja siitä viikon päästä uran paras (ei nopein) puolimaraton Aspessa. Sen jälkeen alkoi hieman vireystila laskea ja juoksut painaa, mutta sehän kuuluu asiaan. Olen tullut siihen tulokseen että optimaalisin leirin pituus olisi 2-3 viikkoa. Tuon ajan jaksaisi hyvin tetsata, eikä leirikrapulakaan iskisi. Nyt 2,5 viikkoa meni mallikkaasti, viikko horroksessa, viikko taas ihan kelvollista menoa ja nyt palautteluiden jälkeen juoksu alkaa taas maistua. Mahtava leiriseura piti vireänä koko ajan jumisinakin hetkinä että jaksoi lähteä baanalle. Yksin olisi jäänyt syömään turronia sohvalle…Siitä aktivoinnista kiitos Henrille, Sannalle, Minnalle, Matt’lle, Jarkolle, Pasille, Annalle, Laralle, Terolle, Lindalle, A-P:lle, Jürgenille, Vasilille ym.

Tänään päätöspäivän kunniaksi 39 km pitkä lenkki. Meno oli leppoisaa alle nelosen vauhtia ilman minkäänlaista puristusta. Reitti Valencian keskustasta Turia-jokea pitkin länteen. Olin ajatellut kolmeakymppiä, mutta millään ei malttanut lopettaa. Soratietä olisi jatkunut ainakin 15 km vielä lisää. 70 km lenkki olisi mennyt ehkä hieman överiksi niin päätin pyörähtää ympäri. Kävin kääntöpaikalla juomassa vettä paikallisen Manolon kotona kylän ainoa baarin ollessa suljettuna. Tamperelaista liehulettiä lainaten: ”Ehkä paras pitkä lenkki koskaan.”

20150113_104944

Mikä olisikaan oikea tapa fiilistellä yhteenvetoa kuin valencialaisessa kulmakahvilassa espressoa imeskellen. Jokainen visiitti Espanjaan muistuttaa minua siitä miksi rakastan tätä maata niin paljon. Aina löytyy paljon uutta nähtävää kun viitsii vähän kaivaa nenäänsä syvemmälle. Vuosi sitten Torreviejassa pari viikkoa meni treenin merkeissä, mutta nyt oli aikaa tsekata ympärillekin että ei lähde järki päästä pelkkiä treenejä pohtien. Monille Costa Blanca on vain hiekkarantaa, euron tuoppeja ja kuumia kesäisiä päiviä. Minulle se on upean juoksukulttuurin keskittymä, aitoja ihmisiä sekä toinen toistaan hienompia, talveen rauhottuneita kyliä sekä vaihtelevaa luontoa.

Täytyy katsoa lisää Haapasaloa että pystyy kunnon fiilistelyihin. Nenäkään ei punota tarpeeksi.

Leirin statsit:

Noin 700 km juoksua.
Kahdeksan kovempaa harjoitusta.
39 km enimmillään yhdessä päivässä.
1 km vähimmillään yhdessä päivässä.
Neljä kilpailua.
Kaksi erittäin hyvää kilpailua.
Kaksi erittäin paskaa kilpailua.
Jokunen tölkki cokista.
Kaksi kiinalaisbuffettia.
Vesa-Matti Loirin Armo x 15.
Paras ruokadiili ehkä koskaan: 100 Montaditoksen 50 sentin ja euron päivät.
Leirin paras pikaruoka: The Good Burgerin TGB Burger tuplapihvillä.
Leirin yllättäjä: Elche
Paras treeni ehkä koskaan: Jouluaaton 10 x 1000 m ylämäkeen Jarkon ja Pasin peesissä.
Paras juoksureitti ehkä koskaan: Salinas y Arenales de San Pedro del Pinatar.

#10KDPVLC15

Tänään oli huono päivä. Jo herätessä huonojen yöunien jälkeen olo oli totaalisen räjähtänyt. Ei meinannut saada millään äijää hereille ja eipä sitä oikein saatukaan missään vaiheessa.

10k Divina Pastora Valencian startti oli klo 9.30. Tein hyvät verryttelyt ja jalat tuntuivat ihan hyviltä. Jo verryttelyssä tunsin että kisafiilis on hieman kadoksissa ja vaikka tunnelma starttipaikalla oli hyvä ei oikein pumppia meinannut saada päälle.

10 000 juoksijaa upposi hyvin mallikaasti lähtökarsinoihin ja kaksi lähtökaistaa takasivat sen että eturivissäkin oli hyvin tilaa. Ympärillä pyöri tuttuja marokkolaisia mailin kilpailusta, muita en tuntenut.

Lähetys oli hyvin epämääräinen kun kuuluttaja hoki pelkkää arribaa ja yhtäkkiä pistooli pamahti. Olen jo tottunut täällä kaikenlaisiin startteihin, joten hyvin ehti reagoida lähtöön. Lähdin rennosti rullailemaan ja asetuin noin kahdeksannen sijan tuntumaan – edellä vain marokkolaisia.

Ensimmäinen kilometri meni 2.59. Juoksu oli helpon löysähköä. Semmoista kuin sen pieneen alamäkeen pitääkin olla. Toinen kilometri samaa tahtia. Hieman alkoi huolestuttaa kun tietynlainen rentous oli poissa. Huolestuttavaa on jos tässä vaiheessa joutuu jo tehdä hommia. Kaarruttiin Ciudad de las Artes y las Cienciaksen halki menevälle HHM-sillalle. Pieni nousu ja jyrkähkö lasku ja kolmeen kilometriin 9.03.IMG_0405

Sitten alkoi loiva nousu takaisin ”joen” toista puolta. Takaa tuleva espanjalaisten porukka liittyi mukaan ja 4 km oli jo hidastunut 12.12:een. Hivuttava nousu jatkui ja juoksu ei vain oikein lähtenyt käyntiin. Hengitys pelasti hyvin, mutta aivot eivät. Leirijumit jähmettivät reidet kankeaksi. Olo oli kuin aamulenkillä. Ei kiinnostanut kisata yhtään. Vitoseen 15.20 ja tiesin että ei tästä enää hääviä loppuaikaa tule. Ennätykset voisi jo unohtaa. Vesipisteellä yritin herätellä itseäni mukaan kisaan lorottelemalla vesipullon niskaan mutta ei lähtenyt.

IMG_0403

Seiskan kohdalla joku karjui katsomosta ”cojones.” Totaalisen munatonta menoa. Tultiin Mestallan luokse. Ennakkoon olin symbolisesti ajatellut sen olevan hyvä kohta potkaista käyntiin loppukiri. Nyt ei lähtenyt. Kahdeksas tonni 3.25. Oli mennyt ihan läpsyttelyvaihe päälle. Ajattelin kuitenkin että kyllä tässä Aktian lumijuoksujen aikojen alle on mentävä. Kukaan ei takaa tullut kirittämään ja edellä menevä koukkupolvi oli sen verran kaukana ettei sitäkään kiinni saisi joten kirit jäivät ottamatta. Höntsäsin maaliin sijalla 16 ajalla 31.41. Ennakkoveikkauksessa heittämäni 31 minuutin raja top-10:een piti hyvin paikkansa kun kaikki sijoille 10-12 juosseet saivat ajaksi tasan 31 minuuttia.

Edelleen kisakrapulaa ja latauksen puutetta nähtävissä Bigastron ja Aspen hyvin menneiden kisojen jälkeen. Ei oikein syty taistelemaan kilpailun hetkellä. Kävin juoksun jälkeen järjestäjien tarjoamassa hieronnassa ja hetken itsesäälissä ryvettyäni päätin tehdä harvinaisen tempun ja lähdin hieman pidemmälle loppuverryttelylle ja juoksentelin reilun kympin lenkin satamaan ja rantaan.

Uuteen nousuun!

IMG_0417

 

Terveiset Valenciasta

Saavuin juuri Valenciaan. Valencia on yksi suosikkikaupungeistani Espanjassa ja siksi malttamattomana jo odottelen huomista Valencian kymppiä. Edelliset puolitoista viikkoa on ollut juoksujen osalta aika jähmeää. Jalat ovat onneksi viimeisten päivien aikana alkaneet sulaa ikiroudasta ja olo on ihan kelvollinen. Eniten olen tinkinyt kevyiden lenkkien määristä ja pituuksista. Kovemmat treenit sen sijaan olen saanut suoritettua läpi odotusten mukaan.

Odotukset huomisesta kilpailusta on maltillisen toiveikkaat. Reitti näyttää suoraviivaiselta. ”Joen” reunaa halkoen paikallinen Heureka kiertäen ja takaisin toista reunaa Mestallan nurkalle ja parin liikenneympyrän kautta maaliin. Eli ”muchas curvas” –ilmaisua ei valitettavasti voi käyttää reittiä kuvaillessa joten on tyydyttävä pelkkään muy bieniin. Divina Pastroina Valencia 10k on kaupungin isoin kympin kisa 10 000 juoksijallaan. Taso myös messevä ja kympin sakkiin juostakseen on vedeltävä varmasti alle 31 minuutin. Siitä lähdetään.

20150110_185204
‪#‎10KDPVLC15‬

Valenciassa rullailen keskiviikkoon saakka nauttien loistavista juoksupaikoista, ruuasta ja futiksesta. Keskiviikkona suuntaan kohti Dubaita ja uusia maisemia. Alustavasti myös Emiraateissa piti juosta flat and fast kymppi perjantaina Abu Dhabin formularadalla, mutta se on peruttu osallistujapulan vuoksi. Dubain kuvioista tarkemmin myöhemmin.

Treeniviikko 1/2015

Perjantaihöntsä upeissa maisemissa Pyhän Pedron suolajärvillä.
Perjantaihöntsä upeissa maisemissa Pyhän Pedron suolajärvillä.

Vuoden ensimmäinen treeniviikko sujui hyvin jumisissa merkeissä. Almoradin mailin jälkeen päätin skipata keskiviikon Crevillentin uudenvuodenjuoksun ja höntsäillä vain sen läpi tunnelmasta nauttien. Muuten lenkit hyvin jäykästi läpi, mutta parit reippaammat treenit kuitenkin helposti tavoitteiden mukaan.

Vielä 1,5 viikkoa Espanjaa jäljellä. Huh.

Viikko 1/2015

Ma 29.12.2014 = 24 km

ap: Pk-kevyt 16 km ip: Pk- 8km

Ti 30.12.2014 = 23 km

ap: Verryttely + puntti + verryttely ip: Pk-15 km

Ke 31.12.2014 = 32 km

ap: Verryttely + VK(TV)-15 km 3.30/km + Verryttely ip: San Silvestre Crevillentina 10 km Henrin kanssa 48 min

To 1.1.2015 = 19 km

Pk-extrakevyt 19 km

Pe 2.1.2015 = 13 km

Pk-extrakevyt 13 km

La 3.1.2015 = 22,5 km

ap: Pk-kevyt 8 km ip: Verryttely + 6 x 1200 m/2 min (2.58/km) + Verryttely + muutamat rullailut

Su 4.1.2015 = 31 km

Pk-31 km

San Silvestre Crevillentina startti. Hieman erilainen näkökulma lähtökarsinoihin.
San Silvestre Crevillentina startti. Hieman erilainen näkökulma lähtökarsinoihin.
Kesken kisan kuvausta.
Kesken kisan kuvausta.

IMG_0314

Naamiaissarjan voittaja veteli joulukuusena koko kympin.
Naamiaissarjan voittaja veteli joulukuusena koko kympin.

Almoradin katumaili 28.12.2014

[googlemaps https://www.google.com/maps/embed?pb=!1m18!1m12!1m3!1d100465.7131876503!2d-0.7870070021991418!3d38.10405474456301!2m3!1f0!2f0!3f0!3m2!1i1024!2i768!4f13.1!3m3!1m2!1s0xd63a4fe6f3e7bf7%3A0xe22a9276edecb669!2sAlmorad%C3%AD%2C+Alicante!5e0!3m2!1sfi!2ses!4v1419843567458&w=400&h=300]

Sunnuntain Almoradin katumaili kuuluu kilpailuihin joiden lopputuloksesta ei paljoa tuleville sukupolville jää kerrottavaa mutta kilpailusta itsestään riittää tarinaa vielä pidemmäksikin aikaa.

Almoradi sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Torreviejasta artisokkapuskien keskellä. Aikainen herätys johdatteli meidät hyvissä ajoin kisapaikalle veteraanisarjojen mailin startteihin.

Reitti kulki aivan Almoradin ytimessä. Maililla juostiin kolme kierrosta eli kolme kertaa samaa tienpätkää edestakaisin. Yksi suora noin 270 m, täyskäännös ja toiseen päätyyn. Startti ja maali olivat suoran keskellä joten tiukkaa actionia olisi luvassa.

Edellisviikonlopun Aspen puolimaratonista oli vielä hieman täysi olo ja aivan ei paras kisapumppi ollut päällä. Katumaili oli uusi tuttavuus ja ainoastaan melkein katumaililta kokemusta oli vuoden 2006 Heinolan Katujuoksujen tarkistusmitatulta 1337 metrin matkalta. Silti odotin mielenkiinnolla tulevaa juoksua. Ennakkoilmoittautuneita miesten eliittisarjaan oli 25 juoksijaa. Rahapalkinnot olivat jälleen houkutelleet tasokasta osanottajakaartia ja marokkolaisia olikin mukana iso lauma, 14 juoksijaa. Edellisviikonlopun Aspessa annetun tukkapöllyn jälkeen oli parempi olla varuillaan kilpailun aikana, koska tuo jengi ei kovia otteita karta kun kyse on muutamista euroista.

Veteranos A:n startti
Veteranos A:n startti

Ensin juostiin iso liuta veteranoksien ja lasten sarjoja ennen kuin alkoivat naisten ja miesten mailit. Tunnelma oli perinteiseen espanjalaiseen tapaan erinomainen ja jälleen sai täyttä vastinetta koko osallistumismaksun (0 €) hinnalla.

IMG_0166
Sanna maaliin omalla mailillaan.

Naismailerit pyyhkivät pölyt baanalta sopivasti ennen meidän vääntöä. Minna nappasi kakkossijan paikallisten starojen Laura Mendezin ja Cristina Juan Torresin välissä.

Image 28.12.2014 15.13.14 2501Tunnelma alkoi nousta entisestään ja pieni jännityksenkin vire tuntui jaloissa. Muuten verryttelyssä oli aika puolimaratonrytmi päällä ja vaikea oli saada koneesta tarpeeksi kovavauhtisia rullauksia että saisi sopivan mailimoodin päälle. Taktiikkana oli reipas alku ja ensimmäiseen u-käännökseen noin 150 metrin jälkeen olisi tultava aika keulilla. Sitten pyrkiä pitämään paikka (koko ajan noin kolmen joukossa) ja välttää mutkissa kaatumisia. Jos haluaisi kilpailun voittaa, olisi viimeisessä mutkassa oltava heikoimmillaankin kahden joukossa. Muuten tulisi kiire lyhyellä loppusuoralla. Rakastan hektistä menoa ja teräviä kyynärpäitä ja sitä oli odotettavissa.

Lähtöviivalle asettautuminen oli jo yksi show. Koko ajan ukkoa survoi eteen, mutta piti pysyä tiukkana ja pitää paikka eturivissä. Järjestäjillä oli täysi työ työntää äijiä lähtöviivan taakse kun kukaan ei suostunut menemään toiseen riviin. Sitten valmiuskomento ja lähtölaukaus. Heti viivalla meni ensimmäinen äijä nurin. Sain hyvän startin ja pääsin keulille sisäreunaan. Edellisessä startissa kakkoseksi juossut Minna valitteli pölyistä alustaa mutta adios boostien Continental piti erinomaisesti.

Pääsin ensimmäiseen u-käännökseen hyvissä asemissa toisena sisäreunassa joten homma alkoi kuin pitikin. Yksi Marokon mies nojasi tiukasti kylkeeni mutta core piti ja jannu holahtikin kyljelleen. Rento kiihdytys suoralle ja kakkosija säilyttäen kohti seuraavaa päätyä.

Toinen mutka oli tiukempi. Sitä ei oltu pyöristetty edes tötsillä, vaan suoran päässä oli kääntömerkkinä vain liikenteenvalvojaukko, jota sai repiä pyörähtäessään mennen tullen. Mutka meni smoothisti ja meno jatkui toisena. Koko ajan piti olla hereillä. Kierros täynnä ja kaksi jäljellä.

Taas oltiin suoran päädyssä. Tällä kertaa mutka meni hieman pitkäksi ja jouduin kuitatuksi sisäkautta. Tipahdin kolmanneksi mutta sain kuitenkin hyvän menon suoralle ja nousin toiseksi ja hakeuduin sisäreunaan. Image 28.12.2014 15.11.07 2493Tultiin toiseksi viimeistä kertaa liikenteenvalvojan käännökseen. Tiesin että kohta alkaa tapahtua ja kirivaihdetta on lyötävä silmään. Liikenteenvalvoja seisoi kädet levällään mutkassa. Kaikki eteni kohtalaisen nopeasti joten hieman epäselvää on mitä tapahtui. Nappasin reittitolppaa rinnuksista kiinni ja samaan aikaan takaa tuleva juoksija otti hänen kädestään kiinni ja yhtäkkiä olin jumissa ukon kainalossa. En ollut tarpeeksi skarppina ja röyhkeänä mutkassa. Pieni nukahtaminen maksoi. Sumppuun tuli takaa lisää ukkoja ja hetkessä huomasin löytäväni itseni ulkokaarteesta vauhti pysähtyneenä. Kakkossijan peesipaikka oli vaihtunut 12-13. sijaan 30 metriä kärjen perässä.

Viimeinen kierros lähti ja yritin epätoivoisesti raivata tietäni keulaa kohti mutta vauhti oli kiihtynyt. Ohitin pari äijää. Podiumpaikka oli enää sen varassa että ukkoa alkaisi lakoa viimeisessä mutkassa. Joka puolella näkyi keskeyttäneitä nuolemassa haavojaan. Toiseksi viimeinen mutka. Olin noin kymmenentenä, mutta tipahdin yhden sijan kun yksi marokkolainen oikaisi ja jätti koko U:n juoksematta. Hapoton treenaaminen tuntui jaloissa ruhossa epämukavuutena eikä jalat toimineet. Viimeiseen mutkaan en päässyt rähisemään kun olin sen verran edelleen perässä. Noin kahdeksan ukkoa survoi täyskäännökseen ja jälki oli sen mukaista. Yksi jannu vetäisi suoraan turvalleen ulkoreunan kanttikiviin. Hän oli ainoa kenet kuittasin höntsätessäni loppusuoraa. Sijoitus 10. Hauskaa oli vaikka maalissa v*tuttikin kohtalaisesti koko kisa ja oma pehmeä esitys kolmanneksi viimeisessä mutkassa. No, joitain muita otti päähän vieläkin enemmän kun toiseksi viimeisessä mutkassa oikonut marokkolainen sai toiselta maanmieheltään nyrkkiä maalissa. Tarvittiin jokunen järjestäjä pitämään kuumentuneita juoksijoita toisistaan erossa maalihuollossa ja selkkaus kesti vielä parikymmentä minuuttia maalin jälkeen. Myös viimeisessä mutkassa kaatunutta jannua rauhoiteltiin ison porukan voimin.

”But sometimes there are reactions which are out of character,” sanoi Mehdi Baala aikanaan Mekhissin kanssa Timanttiliigassa nyrkkeiltyään (video alla). Taitaa olla Almoradin nyrkkeilyottelua seuraneiden espanjalaisjuoksijoiden rektioiden ja kommenttien mukaan enemmän sääntö kuin poikkeus.

16 juoksijaa pääsi maaliin eli ainakin kahdeksan äijää keskeytti tai jäi matkalle. Mielenkiintoinen ja yleisöystävällinen laji ja reitti – piristävä poikkeus monesti niin tulosorientoidussa juoksumaailmassa. Tyhjin käsin ei tarvinnut kymmenennenkään kotiin lähteä. Palkinnoksi 10 euroa.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=gIMV6AS68Ss]

 

XXIX Media Marathon Popular Villa de Aspe

Bigastron edellisen sunnuntain kympin jälkeen meno jatkui leppoisasti Torreviejassa treenaillen kohti sunnuntain Aspen puolimaratonia. Suunnitelmissa oli vedellä Aspen juoksu mukavalla ”maratonvauhtisella” tahdilla noin 1.10-1.11 loppuaikoihin, joten treenaten mentiin viikko läpi ilman sen ihmeempiä keskittymisiä.

IMG_0013

Juoksuun tankkaus oli ensiluokkaista kun saimme perjantaina bigastrolaisten tuttujemme luo kutsun syömään paikallista herkkua: kanipaellaa. Ennen kanin syömistä eksyimme kuitenkin ohikulkumatkalla paikallisen palmunlannoitusfirman pikkujouluihin, jossa firman ukot grillasivat omaan makuuni sopivaa aamupalaa isolla kädellä. Pöydät notkuivat makkaroita, verimakkaroita, lampaankyljystä, simpukoita, kinkkua ja ehtaa läskiä. Oli mukana vihanneksiakin, esimerkiksi perunalastuja ja herneenpalkoja. Saimme ison oppitunnin paikalliseen ruokamaailmaan. Hieman tuhdin alkupalan jälkeen jatkoimme sitten paikallisen seurapomon Franciksen kotiin syömään paellaa. Paellakin oli jumalaista ja olo oli hyvin turpea melkein kymmenen tunnin mättämisen jälkeen.IMG_0053IMG_0035

Kevyen höntsäpäivän jälkeen lähdimme sunnuntaiaamuna suunnistamaan kohti Aspea. Aspe sijaitsee Torreviejasta noin 50 km päässä. Täytimme auton ennätyksennälkäisellä Team Runner’s High:lla. Jengistämme Sanna ja Henri lähtivät 11 km starttiin ja juuri maratonennätyksen 3.48 Castellonissa rullannut Tero puolimaratonille. Aspe sijaitsee muutaman sadan metrin korkeudessa ja ilma oli aamulla kohtalaisen viileä. + 5 astetta tuntui jäätävältä ja suurin osa paikallisista olikin varustautunut villapipoin ja hengityksenlämmitimin.

IMG_0074

Epämääräisistä reittikartoista oli vaikea saada kuvaa reitistä, mutta kun ympäristöä katseli niin luvassa oli todennäköisesti pitkiä alamäkiä ja ylämäkiä. Reitti olisi kaksi melkein samanlaista kierrosta. Ajattelin lähteä rullailemaan rentoja tonneja alkuun n. 3.20/km effortilla eli joku alamäkivoittoinen tonni saattaisi mennä kovempaa ja ylämäkinen pätkä hitaampaa. Fiiliksen mukaan. Ehkä hieman loppuun kiihdytellen. Tarkoitus oli nauttia hyvästä tunnelmasta.

Koska kilpailussa oli rahapalkinnot, tiesin että paikalle eksyisi myös muutama kovempi marokkolainen ravuri mielessään pienet europinkat, mutta päätin siitä huolimatta juosta täysin oman juoksun muista välittämättä.

P1860536

Lähtö oli loivaan alamäkeen, jonka jälkeen alkoi pitkähkö ylämäki ja taas alamäkeä. Näin jatkui koko ajan. Sain juosta keulilla omaa leppoista vauhtia. Tiesin marokkolaisten verikoirien vaanivan peesissä rullailen. Ryhmän koko oli noin viisi puolikkaan juoksijaa ja yksi 11 km menijä. Vauhti pyöri keskimäärin noin 3.20/km-vauhdissa. Varoin intoilemasta liikaa alamäissä ettei ärsyttäisi heitä vauhdin lisäämiseen. Olin tyytyväinen höntsävauhtiin. Toinen marokkolaisista juoksi vieressäni jatkuvasti kyynärpäällä tuuppien ja tuijotellen pärstääni. Johtui varmaan hikipannasta. En ollut ennen käyttänytkään. Vauhti oli hyvin sopuisaa aina reiluun kymmeneen kilometriin saakka. Virallinen väliaika oli 33.45.

Sitten 11 km kärkiukko lähti intoilemaan loppukiriään, jonka seurauksena lumipalloefektinä Marokon miehet innostuivat, vaihtoivat pari arabiankielistä sanaa ja lisäsivät vauhtia. Hetkessä kaikki muut tipahtivat kyydistä ja olimme kolmistaan. Ajattelin että testailen hetken vauhtia ja jos se pahasti kiihtyy niin hyppään kyydistä pois ja keskityn rentoon loppuun.P1860784

Reilu kilometri myöhemmin Mohammed Boucetta (numero 15) lähti kiihdyttämään pitkään ylämäkeen tahtia ja vahvasti edennyt tuuppija Amine Chaoui (numero 167) iski peesiin. Päätin antaa heidän mennä. Ero kasvoi hetkessä mäen päälle tultaessa noin 50 metriin. Alamäki alkoi ja ajattelin testata poikia vielä hieman. Rullailin heidät vähitellen kiinni. Päätin pistää hieman extrateatteria mukaan ja kantaan iskiessä puuskutin kuin olutmarinoitu brittijoulusika Benidormin rantaterassilla lisätäkseni illuusiota siitä että vetäisin viimeisiäni.

Jonkin aikaa taas rullailtiin porukassa kunnes oli Chaouin vuoro lähteä hivuttamaan vauhtia. Nyt sanoin itseni irti ettei menisi liian kovaksi loppu. Parivaljakko karkasi jälleen. Jäin hetkessä noin 10-15 sekuntia. Ajattelin vihdoin keskittyä loppumatkan tasavauhtiseen rullailuun. 14 kilometrin kohdalla huomasin ihmetyksekseni Chaouin alkavan jäädä Boucetasta. Ei mennyt pitkääkään pätkää kun ohitin jannun. Äijä tervehti meikäläistä taas muutamalla mulkaisulla ja parilla kyynärpääiskulla. Ajattelin tehdä pienen spurttauksen että ei pääsisi peesiin. 15 km meni hieman yli 50 minuutin eli vauhti oli kiihtynyt. Samalla hetkellä aloin mietiskellä että mitäs jos sittenkin lähtisin vielä kerran marokkolaisjahtiin. Boucetta takoi noin 80 metriä edellä. Eihän nyt pieni loppukiri ketään tappaisi?

Hieman 16 kilometrin jälkeen alkoi hivuttava ylämäki joka yllätyksekseni jatkui eri reittiä kuin ensimmäisellä kierroksella. Yhteensä 2,5 kilometrin ylämäki. Boucettaan eroa oli kymmenisen sekuntia. Yritin pitää eron mahdollisimman samana. En halunnut ottaa kiinni, mutta en mielellään hirveästi jäisikään. Mohamedin pää pyöri vähän väliä. Varmasti oli henkisesti raastavaa kun en meinannut millää jäädä. Vauhti kiihtyi vaikka kaltevuus mäessä kasvoi. Oli todellinen rilli päällä. Jos pysyisin mäen päälle, tiesin sitä seuraavan kilometrin pätkän olevan tasaista ja hyvää alamäkeä. Ehkä vielä sittenkin pääsisin voittotaistoon mukaan.

Tultiin appelsiinifarmien läpi mäen päälle ja juoksu kääntyi vähitellen alamäkeen ja maalia kohti. Farmien isännät kannustivat ja pihoilla verikoirat räksyttivät aitojen takana. Itse keskityin vaan marokkolaisen verikoiran takaraivoon. 19 km kohta. Kellotin eroksi noin yhdeksän sekuntia. Alamäki jyrkkeni, vauhti kiihtyi. Nautin tilanteesta. Tämänkaltaista taistelua en ollutkaan kokenut pitkiin aikoihin. Alkoi tulla kierroksella ohitettavia selkä edellä vastaan. Päätin yrittää totisemmin kantaan 20 km tolpalla. Ero pysyi samana. Ehkä hieman pieneni ensin, mutta sitten kasvoi taas. Päähän alkoi hiipiä ajatuksia että onhan se toinen sijakin ihan jees ja nyt on aika himmata. Alkoi viimeinen n. 800 metrin ylämäki ennen maalia. Meinasin murtua henkisesti kun en muistanutkaan että vielä olisi yksi u-käännös n. 200 m ennen maalia. Jalat olivat yhtä pönkkää ja ero edelleen n. viisi sekuntia kun käännyimme loppusuoralle. Jostain sain kuitenkin väännön ja 7 km samoissa sekunneissa pysynyt ero oli vihdoin kurottu kiinni. Tunsin sadistista nautintoa kun 50 m ennen maalia väänsin itseni Boucetan rinnalle ja ohi. Hieman piti tuuletellakin.

Loppuaika 1.09.01. Ei ollutkaan hetkeen tuntunut näin hyvältä. Hieman rennonkovan tasavauhtisen idea levisi lopussa, mutta mitäpä sitä ei parin marokkolaisen päänahan eteen tekisi. Toinen puolisko noin kaksi minuuttia ensimmäistä kovempi, joten kokonaisuudessaan kymppiveto.

Palkinnoksi 200 €, jonka myötä vuoden palkintorahat nousevat 250 euroon. Kyllähän niillä pari viikkoa taas elää.

Muutenkin onnistunut keikka Sannan (51.58) ja Henrin (47.44) parannellessa kympin ennätyksiä ja Teron leikatessa kahdeksan minuuttia puolimaratonin rekordia 1.41:een. Ei huonosti vanhalta moukarimieheltä.

Hyvät joulut!

10882258_1511788522414115_1837932477822108809_n

P1860670
Tero rullaa puolikkaan rekordiin.

DSC_0404

 

Treeniviikko 51/2014

Ensimmäinen viikko Torreviejassa taputeltu. Se sisälsi inhimillistä treeniä n. 150 km. Bigastron kympistä piti palautella ja viikon huipensi treenimielessä (mutta lopussa hieman rankaksi mennyt) juostu Villa de Aspen puolimaraton, josta lisäraporttia. Tulevana viikkona hieman lisää höntsää koneeseen kun jalat tuntuvat olevan hyvin virkeänä. TJ 24, joten osiin ei jalkoja kannata laittaa.

Ma 15.12.2014

ap: Pk-10 km ip: Pk-9 km

Ti 16.12.2014

ap: Pk- 10 km ip: Pk-13 km

Ke 17.12.2014

ap: Verryttely + 3 km (3.00/km) + 4 x 400 m rentoa + 6 x 100 m + verryttely ip: Pk-10 km

To 18.12.2014

ap: Pk-kevyt 16 km ip: Verryttely + VK – 4 x 2 km/2min (3.30/km) + Verryttely

Pe 19.12.2014

Pk-reipas 7 km (4.10/km) + VK-6 km (3.30/km) + Pk-reipas 7 km (4.10/km)

La 20.12.2014

Pk-kevyt 15 km

Su 21.12.2014

Villa de Aspe -puolimaraton (Rennosti kiihtyvänä, loppu äkäisesti. Loppuaika 1.09.01, 1.)

Bigastro ja maantiekympin ennätys

III Joaquinesca de Bigastron 5 km ja 10 km juostiin sunnuntaina. Itsellä oli hyviä muistoja kisasta edellisvuodelta kun lähdin kotiin maantiekympin ennätys taskussa. Mutta ennätystäkin tärkeämpää oli aivan uniikki tunnelma kilpailupaikalla. Siksi halusin suunnata takaisin tänäkin vuonna.

Saavuin Espanjaan muutama päivä aiemmin ja määräviikon jälkeen käytännössä vaan höntsäsin loppuviikon Alicantessa tankaten kisaan. Sunnuntaiaamuna suuntasimmekin Bigastroon ja elättelin toiveita ennätyksestä koska tiesin että kyllähän kunto Tukholman Tunnelrunista olisi parantunut selvästi.

Olo oli aika tunkkainen ja sen verran tuli harhailtua autolla Bigastroa metsästäessä ja paikan päällä poskipusuja jaellessa että alkuverryttelyt jäivät hieman keskeneräisiksi. Ajatuksena oli lähteä alle 31 minuutin tähtäävää tasaista vauhtia. Reitti oli hieman muuttunut edellisvuodesta, mutta tarkempia reittikarttoja ei ollut saatavilla joten sillä mentiin mitä edessä oli. Varmasti tulisi olemaan pitkiä suoria, tiukkoja käännöksiä, hyvää kannustusta ja jonkinlaista mukulakiveä.

10863924_10204315823113781_6073503056999590280_oStartti tapahtui ja alku mentiin Huhtalan Pasi keulilla. Ensimmäinen tonni 3.04. Sen jälkeen keskityin pitämään rytmin ja pian oltiinkin Bigastron oman pojan ja supertähden Jarkko Järvenpään kanssa kahdestaan painelemassa. Tasaisia tonneja. Toivoin Jarkon pysyvän keskenkuntoisenakin mukana potkimassa vauhtia meikäläiseen mutta nelosen kohdalla hänellä alkoi painaa. Vitoseen 15.15. Kutoseen vielä hyvällä rytmillä mutta sitten alkoi nukututtaa ja seiskaan hiipui.

IMG_1040Yleensä oma ongelma on laiskuus kisan aikana, varsinkin yksin juostessa ei ”viitsi” puskea eteenpäin. Niin kävi nytkin ja herättelin itseäni vasta 300 m ennen maalia kirin tynkään. Siltikin ennätys 30.45 vaikka olo juoksun aikana ei mikään erikoinen ollut. Eli toivottavasti lupailee hyvää. Sää oli täydellinen: + 12-14 astetta ja tuuleton. Reitti ei mikään nopein, mutta hyvä tunnelma paikkaa. On vain pakko juosta kovaa Bigastrossa kiittääkseen loistokisasta.

10344389_10204315906115856_7649313183105429518_o

Jälkipelit ovat kisassa aina omaa luokkaansa. Palkinnot olivat hieman kevyemmät kuin viime vuonna. Kahdeksan viinipullon ja herkkukorin sijaan tänä vuonna tuli ”vain” kolme pulloa. Tällä kertaa myös tuli ajauduttua paikallisen kanavan haastatteluun (hyvin lyhyt kooste löytyy alimpana) kohtalaisen nollaespanjalla. Hauskaa oli ja sehän se loppuen lopuksi ratkaisee. Toivottavasti näemme taas ensi vuonna!

IMG_1057
Aikuisliikkujat kun poistettiin tulosluettelosta saatiin junioreiden sarjaan suomalaisten kolmoisvoitto!

 

After-runit loistoseurassa.
After-runit.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=LW1B4Ah-cec]

Mättöviikko

Viime viikon treenaaminen eteni sen verran leppoisasti joten ajattelin rouhaista joulukuun alkuun kunnon jouluputken käyntiin. Laitoin tavoitteeksi elämäni kolmannen yli 200 km viikon. Aiemmat kaksisataset olivat syksyiltä 2011 (205 km) ja 2012 (207 km). Perustreeneillä oli tarkoitus edetä isompia reuhkomatta ja kerätä hyvää kestoärsykettä Espanjan leiriä edeltäen. Suunta Torreviejaan ja Alicanteen/Torreviejaan käy 10.12. Tuleva alkuviikko siis höntsäillään ja palautellaan jotta lauantaina 13. päivä juostava Bigastron kymppi näyttäisi vielä juoksulta.

Kulunut viikko sujui mukavasti ja treenisuunnitelman mukaan. Ainoastaan lauantaille tullut Klaukkalan Kinkkuhölkkä oli pieni bonus, mutta hyvä valinta tuossa säässä oli saada Järvisen Mikolta kiritystä keräilyyn. Oli myös kohtalaisen paljon työkiireitä, sekä muutamat valmennuskerrat ja ne yhdistettynä kasvaneeseen treenimäärään huomasi normaalia isompana väsymyksenä viikon puolivälillä. Vähitellen alkoi tottua määrään ja loppuviikon treenit sujuivat jopa helposti. Erityisesti sunnuntain pitkä lenkki yllätti positiivisuudellaan. Jaottelin kilometrit tasaisesti viikon menojen mukaan ja suunnittelin tarkkaan minne juostiin. Karsin turhat bussi- ja junamatkat ja korvasin ne juosten. Aikaahan esimerkiksi Hakuninmaalta keskustaan rennolla tahdilla menee juosten ehkä viitisen minuuttia kauemmin. Eläintarhaan tai Runner’s High:n toimistolle Itä-Pasilaan jopa nopeammin. Ja en myöskään harrasta turhan jumituksen ehkäisemiseksi isompaa reppu selässä juoksentelua joten sekin vaati hienoista suunnittelua että tavarat, suihkukamat ja vaihtovaatteet ovat siellä missä tarvitaan.

Nälkä kasvaa juostessa myös mukavasti. Välillä huomasin aamupalan lisäksi tinttaavani normaalien lounaan ja päivällisen lisäksi myös kolmannen lämpimän ruuan päivään. Käyttämistäni lisäravinteista lisäsin hieman Coca-Colan saantia, jotta vitamiinien ja hivenaineiden saanti pysyisi kasvneesta treenimäärästä johtuen balanssissa.

Alla tekemiseni. Hyvillä mielin jatketaan treeniä loppuvuoteen. Muiden kuin merkattujen vauhti 4.10-5.00/km.

Ma 1.12. Yht. 28 km
ap: Pk-16 km
ip: Pk-12 km

Ti 2.12. Yht. 28 km
ap: Vr + Mäkivauhtileikittely 60 min (avg. 3.51/km) Paloheinän 7,5 km rinkiä kiertäen (mäet tiukasti ylös, muuten rento) + vr
ip: Pk-8 km

Ke 3.12. Yht. 23,5 km
ap: Pk-16 km
Ip: Pk-7,5 km

To 4.12. Yht. 28 km
ap: Pk-9 km
ip: Pk-19 km

Pe 5.12. Yht. 29 km
ap: Vr + 10 x 1000 m/1 min palautus (Vedot 1-9 avg. 3.11, 10. 2.50) + Vr
ip: Pk-9 km

La 6.12. Yht. 29,5 km
ap: Vr + lumisohjossa Klaukkalan Kinkkuhölkkä 8,6 km rennosti (avg. 3.50/km) + Vr
ip: Pk-11 km

Su 7.12. Yht. 37 km
Pk- 37 km (avg. 3.57/km)