Viimeiseen tiimaan

IMG_0364

”Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on”

Näin on sitten Espanjan leiri taputeltu. Viisi viikkoa pyörähti jälleen nopeasti. Toisaalta kun miettii sitä, milloin viimeksi koki pimeän Helsingin, on viisi viikkoa ollut ikuisuus ja paluu Suomeen varmasti iso shokki. Ennen paluuta on kuitenkin edessä uudet ympyrät Dubaissa. Kymmenen päivää olisi tarkoitus tutustua paikalliseen elämänmenoon ja juoksukulttuuriin ja 23.1. juosta Dubain maraton Anne-Mari Hyryläistä jänistäen.

Leiri sujui kokonaisuudessaan hyvin. Missään vaiheessa en rietastellut isoilla viikkokilometreillä vaan pyrin jatkuvaan tekemiseen jalat ja äijän terveenä säilyttäen. Keskimääräisesti viikkokilsat ovat joulukuun alusta alkaen pyörinyt noin 150 nurkilla. Määrä on meikäläiselle viime vuosia peilaillen erittäin hyvä. Alkuleiri sujui mallikkaasti ja kilpailutkin rullasivat: kympin maantie-ennätys Bigastrossa 14.12. ja siitä viikon päästä uran paras (ei nopein) puolimaraton Aspessa. Sen jälkeen alkoi hieman vireystila laskea ja juoksut painaa, mutta sehän kuuluu asiaan. Olen tullut siihen tulokseen että optimaalisin leirin pituus olisi 2-3 viikkoa. Tuon ajan jaksaisi hyvin tetsata, eikä leirikrapulakaan iskisi. Nyt 2,5 viikkoa meni mallikkaasti, viikko horroksessa, viikko taas ihan kelvollista menoa ja nyt palautteluiden jälkeen juoksu alkaa taas maistua. Mahtava leiriseura piti vireänä koko ajan jumisinakin hetkinä että jaksoi lähteä baanalle. Yksin olisi jäänyt syömään turronia sohvalle…Siitä aktivoinnista kiitos Henrille, Sannalle, Minnalle, Matt’lle, Jarkolle, Pasille, Annalle, Laralle, Terolle, Lindalle, A-P:lle, Jürgenille, Vasilille ym.

Tänään päätöspäivän kunniaksi 39 km pitkä lenkki. Meno oli leppoisaa alle nelosen vauhtia ilman minkäänlaista puristusta. Reitti Valencian keskustasta Turia-jokea pitkin länteen. Olin ajatellut kolmeakymppiä, mutta millään ei malttanut lopettaa. Soratietä olisi jatkunut ainakin 15 km vielä lisää. 70 km lenkki olisi mennyt ehkä hieman överiksi niin päätin pyörähtää ympäri. Kävin kääntöpaikalla juomassa vettä paikallisen Manolon kotona kylän ainoa baarin ollessa suljettuna. Tamperelaista liehulettiä lainaten: ”Ehkä paras pitkä lenkki koskaan.”

20150113_104944

Mikä olisikaan oikea tapa fiilistellä yhteenvetoa kuin valencialaisessa kulmakahvilassa espressoa imeskellen. Jokainen visiitti Espanjaan muistuttaa minua siitä miksi rakastan tätä maata niin paljon. Aina löytyy paljon uutta nähtävää kun viitsii vähän kaivaa nenäänsä syvemmälle. Vuosi sitten Torreviejassa pari viikkoa meni treenin merkeissä, mutta nyt oli aikaa tsekata ympärillekin että ei lähde järki päästä pelkkiä treenejä pohtien. Monille Costa Blanca on vain hiekkarantaa, euron tuoppeja ja kuumia kesäisiä päiviä. Minulle se on upean juoksukulttuurin keskittymä, aitoja ihmisiä sekä toinen toistaan hienompia, talveen rauhottuneita kyliä sekä vaihtelevaa luontoa.

Täytyy katsoa lisää Haapasaloa että pystyy kunnon fiilistelyihin. Nenäkään ei punota tarpeeksi.

Leirin statsit:

Noin 700 km juoksua.
Kahdeksan kovempaa harjoitusta.
39 km enimmillään yhdessä päivässä.
1 km vähimmillään yhdessä päivässä.
Neljä kilpailua.
Kaksi erittäin hyvää kilpailua.
Kaksi erittäin paskaa kilpailua.
Jokunen tölkki cokista.
Kaksi kiinalaisbuffettia.
Vesa-Matti Loirin Armo x 15.
Paras ruokadiili ehkä koskaan: 100 Montaditoksen 50 sentin ja euron päivät.
Leirin paras pikaruoka: The Good Burgerin TGB Burger tuplapihvillä.
Leirin yllättäjä: Elche
Paras treeni ehkä koskaan: Jouluaaton 10 x 1000 m ylämäkeen Jarkon ja Pasin peesissä.
Paras juoksureitti ehkä koskaan: Salinas y Arenales de San Pedro del Pinatar.

Almoradin katumaili 28.12.2014

[googlemaps https://www.google.com/maps/embed?pb=!1m18!1m12!1m3!1d100465.7131876503!2d-0.7870070021991418!3d38.10405474456301!2m3!1f0!2f0!3f0!3m2!1i1024!2i768!4f13.1!3m3!1m2!1s0xd63a4fe6f3e7bf7%3A0xe22a9276edecb669!2sAlmorad%C3%AD%2C+Alicante!5e0!3m2!1sfi!2ses!4v1419843567458&w=400&h=300]

Sunnuntain Almoradin katumaili kuuluu kilpailuihin joiden lopputuloksesta ei paljoa tuleville sukupolville jää kerrottavaa mutta kilpailusta itsestään riittää tarinaa vielä pidemmäksikin aikaa.

Almoradi sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Torreviejasta artisokkapuskien keskellä. Aikainen herätys johdatteli meidät hyvissä ajoin kisapaikalle veteraanisarjojen mailin startteihin.

Reitti kulki aivan Almoradin ytimessä. Maililla juostiin kolme kierrosta eli kolme kertaa samaa tienpätkää edestakaisin. Yksi suora noin 270 m, täyskäännös ja toiseen päätyyn. Startti ja maali olivat suoran keskellä joten tiukkaa actionia olisi luvassa.

Edellisviikonlopun Aspen puolimaratonista oli vielä hieman täysi olo ja aivan ei paras kisapumppi ollut päällä. Katumaili oli uusi tuttavuus ja ainoastaan melkein katumaililta kokemusta oli vuoden 2006 Heinolan Katujuoksujen tarkistusmitatulta 1337 metrin matkalta. Silti odotin mielenkiinnolla tulevaa juoksua. Ennakkoilmoittautuneita miesten eliittisarjaan oli 25 juoksijaa. Rahapalkinnot olivat jälleen houkutelleet tasokasta osanottajakaartia ja marokkolaisia olikin mukana iso lauma, 14 juoksijaa. Edellisviikonlopun Aspessa annetun tukkapöllyn jälkeen oli parempi olla varuillaan kilpailun aikana, koska tuo jengi ei kovia otteita karta kun kyse on muutamista euroista.

Veteranos A:n startti
Veteranos A:n startti

Ensin juostiin iso liuta veteranoksien ja lasten sarjoja ennen kuin alkoivat naisten ja miesten mailit. Tunnelma oli perinteiseen espanjalaiseen tapaan erinomainen ja jälleen sai täyttä vastinetta koko osallistumismaksun (0 €) hinnalla.

IMG_0166
Sanna maaliin omalla mailillaan.

Naismailerit pyyhkivät pölyt baanalta sopivasti ennen meidän vääntöä. Minna nappasi kakkossijan paikallisten starojen Laura Mendezin ja Cristina Juan Torresin välissä.

Image 28.12.2014 15.13.14 2501Tunnelma alkoi nousta entisestään ja pieni jännityksenkin vire tuntui jaloissa. Muuten verryttelyssä oli aika puolimaratonrytmi päällä ja vaikea oli saada koneesta tarpeeksi kovavauhtisia rullauksia että saisi sopivan mailimoodin päälle. Taktiikkana oli reipas alku ja ensimmäiseen u-käännökseen noin 150 metrin jälkeen olisi tultava aika keulilla. Sitten pyrkiä pitämään paikka (koko ajan noin kolmen joukossa) ja välttää mutkissa kaatumisia. Jos haluaisi kilpailun voittaa, olisi viimeisessä mutkassa oltava heikoimmillaankin kahden joukossa. Muuten tulisi kiire lyhyellä loppusuoralla. Rakastan hektistä menoa ja teräviä kyynärpäitä ja sitä oli odotettavissa.

Lähtöviivalle asettautuminen oli jo yksi show. Koko ajan ukkoa survoi eteen, mutta piti pysyä tiukkana ja pitää paikka eturivissä. Järjestäjillä oli täysi työ työntää äijiä lähtöviivan taakse kun kukaan ei suostunut menemään toiseen riviin. Sitten valmiuskomento ja lähtölaukaus. Heti viivalla meni ensimmäinen äijä nurin. Sain hyvän startin ja pääsin keulille sisäreunaan. Edellisessä startissa kakkoseksi juossut Minna valitteli pölyistä alustaa mutta adios boostien Continental piti erinomaisesti.

Pääsin ensimmäiseen u-käännökseen hyvissä asemissa toisena sisäreunassa joten homma alkoi kuin pitikin. Yksi Marokon mies nojasi tiukasti kylkeeni mutta core piti ja jannu holahtikin kyljelleen. Rento kiihdytys suoralle ja kakkosija säilyttäen kohti seuraavaa päätyä.

Toinen mutka oli tiukempi. Sitä ei oltu pyöristetty edes tötsillä, vaan suoran päässä oli kääntömerkkinä vain liikenteenvalvojaukko, jota sai repiä pyörähtäessään mennen tullen. Mutka meni smoothisti ja meno jatkui toisena. Koko ajan piti olla hereillä. Kierros täynnä ja kaksi jäljellä.

Taas oltiin suoran päädyssä. Tällä kertaa mutka meni hieman pitkäksi ja jouduin kuitatuksi sisäkautta. Tipahdin kolmanneksi mutta sain kuitenkin hyvän menon suoralle ja nousin toiseksi ja hakeuduin sisäreunaan. Image 28.12.2014 15.11.07 2493Tultiin toiseksi viimeistä kertaa liikenteenvalvojan käännökseen. Tiesin että kohta alkaa tapahtua ja kirivaihdetta on lyötävä silmään. Liikenteenvalvoja seisoi kädet levällään mutkassa. Kaikki eteni kohtalaisen nopeasti joten hieman epäselvää on mitä tapahtui. Nappasin reittitolppaa rinnuksista kiinni ja samaan aikaan takaa tuleva juoksija otti hänen kädestään kiinni ja yhtäkkiä olin jumissa ukon kainalossa. En ollut tarpeeksi skarppina ja röyhkeänä mutkassa. Pieni nukahtaminen maksoi. Sumppuun tuli takaa lisää ukkoja ja hetkessä huomasin löytäväni itseni ulkokaarteesta vauhti pysähtyneenä. Kakkossijan peesipaikka oli vaihtunut 12-13. sijaan 30 metriä kärjen perässä.

Viimeinen kierros lähti ja yritin epätoivoisesti raivata tietäni keulaa kohti mutta vauhti oli kiihtynyt. Ohitin pari äijää. Podiumpaikka oli enää sen varassa että ukkoa alkaisi lakoa viimeisessä mutkassa. Joka puolella näkyi keskeyttäneitä nuolemassa haavojaan. Toiseksi viimeinen mutka. Olin noin kymmenentenä, mutta tipahdin yhden sijan kun yksi marokkolainen oikaisi ja jätti koko U:n juoksematta. Hapoton treenaaminen tuntui jaloissa ruhossa epämukavuutena eikä jalat toimineet. Viimeiseen mutkaan en päässyt rähisemään kun olin sen verran edelleen perässä. Noin kahdeksan ukkoa survoi täyskäännökseen ja jälki oli sen mukaista. Yksi jannu vetäisi suoraan turvalleen ulkoreunan kanttikiviin. Hän oli ainoa kenet kuittasin höntsätessäni loppusuoraa. Sijoitus 10. Hauskaa oli vaikka maalissa v*tuttikin kohtalaisesti koko kisa ja oma pehmeä esitys kolmanneksi viimeisessä mutkassa. No, joitain muita otti päähän vieläkin enemmän kun toiseksi viimeisessä mutkassa oikonut marokkolainen sai toiselta maanmieheltään nyrkkiä maalissa. Tarvittiin jokunen järjestäjä pitämään kuumentuneita juoksijoita toisistaan erossa maalihuollossa ja selkkaus kesti vielä parikymmentä minuuttia maalin jälkeen. Myös viimeisessä mutkassa kaatunutta jannua rauhoiteltiin ison porukan voimin.

”But sometimes there are reactions which are out of character,” sanoi Mehdi Baala aikanaan Mekhissin kanssa Timanttiliigassa nyrkkeiltyään (video alla). Taitaa olla Almoradin nyrkkeilyottelua seuraneiden espanjalaisjuoksijoiden rektioiden ja kommenttien mukaan enemmän sääntö kuin poikkeus.

16 juoksijaa pääsi maaliin eli ainakin kahdeksan äijää keskeytti tai jäi matkalle. Mielenkiintoinen ja yleisöystävällinen laji ja reitti – piristävä poikkeus monesti niin tulosorientoidussa juoksumaailmassa. Tyhjin käsin ei tarvinnut kymmenennenkään kotiin lähteä. Palkinnoksi 10 euroa.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=gIMV6AS68Ss]

 

Treeniviikko 51/2014

Ensimmäinen viikko Torreviejassa taputeltu. Se sisälsi inhimillistä treeniä n. 150 km. Bigastron kympistä piti palautella ja viikon huipensi treenimielessä (mutta lopussa hieman rankaksi mennyt) juostu Villa de Aspen puolimaraton, josta lisäraporttia. Tulevana viikkona hieman lisää höntsää koneeseen kun jalat tuntuvat olevan hyvin virkeänä. TJ 24, joten osiin ei jalkoja kannata laittaa.

Ma 15.12.2014

ap: Pk-10 km ip: Pk-9 km

Ti 16.12.2014

ap: Pk- 10 km ip: Pk-13 km

Ke 17.12.2014

ap: Verryttely + 3 km (3.00/km) + 4 x 400 m rentoa + 6 x 100 m + verryttely ip: Pk-10 km

To 18.12.2014

ap: Pk-kevyt 16 km ip: Verryttely + VK – 4 x 2 km/2min (3.30/km) + Verryttely

Pe 19.12.2014

Pk-reipas 7 km (4.10/km) + VK-6 km (3.30/km) + Pk-reipas 7 km (4.10/km)

La 20.12.2014

Pk-kevyt 15 km

Su 21.12.2014

Villa de Aspe -puolimaraton (Rennosti kiihtyvänä, loppu äkäisesti. Loppuaika 1.09.01, 1.)

Mättöviikko

Viime viikon treenaaminen eteni sen verran leppoisasti joten ajattelin rouhaista joulukuun alkuun kunnon jouluputken käyntiin. Laitoin tavoitteeksi elämäni kolmannen yli 200 km viikon. Aiemmat kaksisataset olivat syksyiltä 2011 (205 km) ja 2012 (207 km). Perustreeneillä oli tarkoitus edetä isompia reuhkomatta ja kerätä hyvää kestoärsykettä Espanjan leiriä edeltäen. Suunta Torreviejaan ja Alicanteen/Torreviejaan käy 10.12. Tuleva alkuviikko siis höntsäillään ja palautellaan jotta lauantaina 13. päivä juostava Bigastron kymppi näyttäisi vielä juoksulta.

Kulunut viikko sujui mukavasti ja treenisuunnitelman mukaan. Ainoastaan lauantaille tullut Klaukkalan Kinkkuhölkkä oli pieni bonus, mutta hyvä valinta tuossa säässä oli saada Järvisen Mikolta kiritystä keräilyyn. Oli myös kohtalaisen paljon työkiireitä, sekä muutamat valmennuskerrat ja ne yhdistettynä kasvaneeseen treenimäärään huomasi normaalia isompana väsymyksenä viikon puolivälillä. Vähitellen alkoi tottua määrään ja loppuviikon treenit sujuivat jopa helposti. Erityisesti sunnuntain pitkä lenkki yllätti positiivisuudellaan. Jaottelin kilometrit tasaisesti viikon menojen mukaan ja suunnittelin tarkkaan minne juostiin. Karsin turhat bussi- ja junamatkat ja korvasin ne juosten. Aikaahan esimerkiksi Hakuninmaalta keskustaan rennolla tahdilla menee juosten ehkä viitisen minuuttia kauemmin. Eläintarhaan tai Runner’s High:n toimistolle Itä-Pasilaan jopa nopeammin. Ja en myöskään harrasta turhan jumituksen ehkäisemiseksi isompaa reppu selässä juoksentelua joten sekin vaati hienoista suunnittelua että tavarat, suihkukamat ja vaihtovaatteet ovat siellä missä tarvitaan.

Nälkä kasvaa juostessa myös mukavasti. Välillä huomasin aamupalan lisäksi tinttaavani normaalien lounaan ja päivällisen lisäksi myös kolmannen lämpimän ruuan päivään. Käyttämistäni lisäravinteista lisäsin hieman Coca-Colan saantia, jotta vitamiinien ja hivenaineiden saanti pysyisi kasvneesta treenimäärästä johtuen balanssissa.

Alla tekemiseni. Hyvillä mielin jatketaan treeniä loppuvuoteen. Muiden kuin merkattujen vauhti 4.10-5.00/km.

Ma 1.12. Yht. 28 km
ap: Pk-16 km
ip: Pk-12 km

Ti 2.12. Yht. 28 km
ap: Vr + Mäkivauhtileikittely 60 min (avg. 3.51/km) Paloheinän 7,5 km rinkiä kiertäen (mäet tiukasti ylös, muuten rento) + vr
ip: Pk-8 km

Ke 3.12. Yht. 23,5 km
ap: Pk-16 km
Ip: Pk-7,5 km

To 4.12. Yht. 28 km
ap: Pk-9 km
ip: Pk-19 km

Pe 5.12. Yht. 29 km
ap: Vr + 10 x 1000 m/1 min palautus (Vedot 1-9 avg. 3.11, 10. 2.50) + Vr
ip: Pk-9 km

La 6.12. Yht. 29,5 km
ap: Vr + lumisohjossa Klaukkalan Kinkkuhölkkä 8,6 km rennosti (avg. 3.50/km) + Vr
ip: Pk-11 km

Su 7.12. Yht. 37 km
Pk- 37 km (avg. 3.57/km)

Ylimenokausi

Kolme viikkoa on Frankfurtista kulunut. Kuten tapana on, ylimenokaudella tapahtuu yleensä se totaalinen leviäminen. Olin täysissä maratonpöllyissä viikon ajan ja ehdin jo täytellä ilmoittautumisen seuraavalle maralle. Rotterdam kutsuu 12.4.2015. Jo Frankfurtin paluulennolla Leikolan Ismon kainalossa täyttelin exceliin vuosisuunnitelman toukokuulle saakka.

Alustavasti oli ajatuksissa aloittaa kevyt juokseminen viikon huilauksen jälkeen, mutta siinä vaiheessa ei vielä juoksupolut houkutelleet. Sitten iski viikon kestänyt flunssa ja epämääräiset polvikivut. Taas nähtiin ettei lepääminen kannata.

Päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja suuntasin Aktia Cupiin eilen juoksemaan 5 km, jotta homma saataisiin katki ja uutta kautta käyntiin. Kolmen viikon tauolla ja kahdella 30 minuutin lenkillä juoksu oli hieman karstaista, mutta #rennonkova 15.40 kuitenkin miellytti. Tarkoitus oli avata konetta viikon päästä juostavaan Tukholman Tunnelruniin. Sinne lähdetään nautiskelemaan juoksuturismista ilman sen suurempia tavotteita ja tsekkaamaan tämä ”once-in-a-lifetime” -kokemukseksi mainostettu juoksuhäppeninki. Jos sen jälkeen sitten pääsisi treenaamaan totisemmin tai ainakin viimeistään 10.12. kun pakkaan matkalaukut ja suuntaan Espanjaan. Torrevieja kutsuu. Valitettavasti ei Maspalomasiin tällä kertaa.

Ja ettei siinä kaikki Tukholman juoksuiloitteluista. Todennäköisesti myös Tukholman maraton kutsuu ensi toukokuussa. Menin jo esittämään alustavan kiinnostukseni startata 30-v. synttäreitteni kunniaksi 30.5.2015 Tukholmassa kun ensimmäinen Pohjoismaiden maratonmaaottelu kylässä järjestetään. Toivottavasti silloin ei tarvitse majoittua jo kantapaikaksi muodostuneessa Ånedin Hostellissa!

Kantapaikka Ånedin Hostel Tukholmassa kutsuu!
Kantapaikka Ånedin Hostel Tukholmassa kutsuu ensi viikonloppuna!