Tänään oli huono päivä. Jo herätessä huonojen yöunien jälkeen olo oli totaalisen räjähtänyt. Ei meinannut saada millään äijää hereille ja eipä sitä oikein saatukaan missään vaiheessa.
10k Divina Pastora Valencian startti oli klo 9.30. Tein hyvät verryttelyt ja jalat tuntuivat ihan hyviltä. Jo verryttelyssä tunsin että kisafiilis on hieman kadoksissa ja vaikka tunnelma starttipaikalla oli hyvä ei oikein pumppia meinannut saada päälle.
10 000 juoksijaa upposi hyvin mallikaasti lähtökarsinoihin ja kaksi lähtökaistaa takasivat sen että eturivissäkin oli hyvin tilaa. Ympärillä pyöri tuttuja marokkolaisia mailin kilpailusta, muita en tuntenut.
Lähetys oli hyvin epämääräinen kun kuuluttaja hoki pelkkää arribaa ja yhtäkkiä pistooli pamahti. Olen jo tottunut täällä kaikenlaisiin startteihin, joten hyvin ehti reagoida lähtöön. Lähdin rennosti rullailemaan ja asetuin noin kahdeksannen sijan tuntumaan – edellä vain marokkolaisia.
Ensimmäinen kilometri meni 2.59. Juoksu oli helpon löysähköä. Semmoista kuin sen pieneen alamäkeen pitääkin olla. Toinen kilometri samaa tahtia. Hieman alkoi huolestuttaa kun tietynlainen rentous oli poissa. Huolestuttavaa on jos tässä vaiheessa joutuu jo tehdä hommia. Kaarruttiin Ciudad de las Artes y las Cienciaksen halki menevälle HHM-sillalle. Pieni nousu ja jyrkähkö lasku ja kolmeen kilometriin 9.03.
Sitten alkoi loiva nousu takaisin ”joen” toista puolta. Takaa tuleva espanjalaisten porukka liittyi mukaan ja 4 km oli jo hidastunut 12.12:een. Hivuttava nousu jatkui ja juoksu ei vain oikein lähtenyt käyntiin. Hengitys pelasti hyvin, mutta aivot eivät. Leirijumit jähmettivät reidet kankeaksi. Olo oli kuin aamulenkillä. Ei kiinnostanut kisata yhtään. Vitoseen 15.20 ja tiesin että ei tästä enää hääviä loppuaikaa tule. Ennätykset voisi jo unohtaa. Vesipisteellä yritin herätellä itseäni mukaan kisaan lorottelemalla vesipullon niskaan mutta ei lähtenyt.
Seiskan kohdalla joku karjui katsomosta ”cojones.” Totaalisen munatonta menoa. Tultiin Mestallan luokse. Ennakkoon olin symbolisesti ajatellut sen olevan hyvä kohta potkaista käyntiin loppukiri. Nyt ei lähtenyt. Kahdeksas tonni 3.25. Oli mennyt ihan läpsyttelyvaihe päälle. Ajattelin kuitenkin että kyllä tässä Aktian lumijuoksujen aikojen alle on mentävä. Kukaan ei takaa tullut kirittämään ja edellä menevä koukkupolvi oli sen verran kaukana ettei sitäkään kiinni saisi joten kirit jäivät ottamatta. Höntsäsin maaliin sijalla 16 ajalla 31.41. Ennakkoveikkauksessa heittämäni 31 minuutin raja top-10:een piti hyvin paikkansa kun kaikki sijoille 10-12 juosseet saivat ajaksi tasan 31 minuuttia.
Edelleen kisakrapulaa ja latauksen puutetta nähtävissä Bigastron ja Aspen hyvin menneiden kisojen jälkeen. Ei oikein syty taistelemaan kilpailun hetkellä. Kävin juoksun jälkeen järjestäjien tarjoamassa hieronnassa ja hetken itsesäälissä ryvettyäni päätin tehdä harvinaisen tempun ja lähdin hieman pidemmälle loppuverryttelylle ja juoksentelin reilun kympin lenkin satamaan ja rantaan.
Saavuin juuri Valenciaan. Valencia on yksi suosikkikaupungeistani Espanjassa ja siksi malttamattomana jo odottelen huomista Valencian kymppiä. Edelliset puolitoista viikkoa on ollut juoksujen osalta aika jähmeää. Jalat ovat onneksi viimeisten päivien aikana alkaneet sulaa ikiroudasta ja olo on ihan kelvollinen. Eniten olen tinkinyt kevyiden lenkkien määristä ja pituuksista. Kovemmat treenit sen sijaan olen saanut suoritettua läpi odotusten mukaan.
Odotukset huomisesta kilpailusta on maltillisen toiveikkaat. Reitti näyttää suoraviivaiselta. ”Joen” reunaa halkoen paikallinen Heureka kiertäen ja takaisin toista reunaa Mestallan nurkalle ja parin liikenneympyrän kautta maaliin. Eli ”muchas curvas” –ilmaisua ei valitettavasti voi käyttää reittiä kuvaillessa joten on tyydyttävä pelkkään muy bieniin. Divina Pastroina Valencia 10k on kaupungin isoin kympin kisa 10 000 juoksijallaan. Taso myös messevä ja kympin sakkiin juostakseen on vedeltävä varmasti alle 31 minuutin. Siitä lähdetään.
#10KDPVLC15
Valenciassa rullailen keskiviikkoon saakka nauttien loistavista juoksupaikoista, ruuasta ja futiksesta. Keskiviikkona suuntaan kohti Dubaita ja uusia maisemia. Alustavasti myös Emiraateissa piti juosta flat and fast kymppi perjantaina Abu Dhabin formularadalla, mutta se on peruttu osallistujapulan vuoksi. Dubain kuvioista tarkemmin myöhemmin.
Perjantaihöntsä upeissa maisemissa Pyhän Pedron suolajärvillä.
Vuoden ensimmäinen treeniviikko sujui hyvin jumisissa merkeissä. Almoradin mailin jälkeen päätin skipata keskiviikon Crevillentin uudenvuodenjuoksun ja höntsäillä vain sen läpi tunnelmasta nauttien. Muuten lenkit hyvin jäykästi läpi, mutta parit reippaammat treenit kuitenkin helposti tavoitteiden mukaan.
Vielä 1,5 viikkoa Espanjaa jäljellä. Huh.
Viikko 1/2015
Ma 29.12.2014 = 24 km
ap: Pk-kevyt 16 km ip: Pk- 8km
Ti 30.12.2014 = 23 km
ap: Verryttely + puntti + verryttely ip: Pk-15 km
Ke 31.12.2014 = 32 km
ap: Verryttely + VK(TV)-15 km 3.30/km + Verryttely ip: San Silvestre Crevillentina 10 km Henrin kanssa 48 min
To 1.1.2015 = 19 km
Pk-extrakevyt 19 km
Pe 2.1.2015 = 13 km
Pk-extrakevyt 13 km
La 3.1.2015 = 22,5 km
ap: Pk-kevyt 8 km ip: Verryttely + 6 x 1200 m/2 min (2.58/km) + Verryttely + muutamat rullailut
Su 4.1.2015 = 31 km
Pk-31 km
San Silvestre Crevillentina startti. Hieman erilainen näkökulma lähtökarsinoihin.Kesken kisan kuvausta.
Naamiaissarjan voittaja veteli joulukuusena koko kympin.
Sunnuntain Almoradin katumaili kuuluu kilpailuihin joiden lopputuloksesta ei paljoa tuleville sukupolville jää kerrottavaa mutta kilpailusta itsestään riittää tarinaa vielä pidemmäksikin aikaa.
Almoradi sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Torreviejasta artisokkapuskien keskellä. Aikainen herätys johdatteli meidät hyvissä ajoin kisapaikalle veteraanisarjojen mailin startteihin.
Reitti kulki aivan Almoradin ytimessä. Maililla juostiin kolme kierrosta eli kolme kertaa samaa tienpätkää edestakaisin. Yksi suora noin 270 m, täyskäännös ja toiseen päätyyn. Startti ja maali olivat suoran keskellä joten tiukkaa actionia olisi luvassa.
Edellisviikonlopun Aspen puolimaratonista oli vielä hieman täysi olo ja aivan ei paras kisapumppi ollut päällä. Katumaili oli uusi tuttavuus ja ainoastaan melkein katumaililta kokemusta oli vuoden 2006 Heinolan Katujuoksujen tarkistusmitatulta 1337 metrin matkalta. Silti odotin mielenkiinnolla tulevaa juoksua. Ennakkoilmoittautuneita miesten eliittisarjaan oli 25 juoksijaa. Rahapalkinnot olivat jälleen houkutelleet tasokasta osanottajakaartia ja marokkolaisia olikin mukana iso lauma, 14 juoksijaa. Edellisviikonlopun Aspessa annetun tukkapöllyn jälkeen oli parempi olla varuillaan kilpailun aikana, koska tuo jengi ei kovia otteita karta kun kyse on muutamista euroista.
Veteranos A:n startti
Ensin juostiin iso liuta veteranoksien ja lasten sarjoja ennen kuin alkoivat naisten ja miesten mailit. Tunnelma oli perinteiseen espanjalaiseen tapaan erinomainen ja jälleen sai täyttä vastinetta koko osallistumismaksun (0 €) hinnalla.
Sanna maaliin omalla mailillaan.
Naismailerit pyyhkivät pölyt baanalta sopivasti ennen meidän vääntöä. Minna nappasi kakkossijan paikallisten starojen Laura Mendezin ja Cristina Juan Torresin välissä.
Tunnelma alkoi nousta entisestään ja pieni jännityksenkin vire tuntui jaloissa. Muuten verryttelyssä oli aika puolimaratonrytmi päällä ja vaikea oli saada koneesta tarpeeksi kovavauhtisia rullauksia että saisi sopivan mailimoodin päälle. Taktiikkana oli reipas alku ja ensimmäiseen u-käännökseen noin 150 metrin jälkeen olisi tultava aika keulilla. Sitten pyrkiä pitämään paikka (koko ajan noin kolmen joukossa) ja välttää mutkissa kaatumisia. Jos haluaisi kilpailun voittaa, olisi viimeisessä mutkassa oltava heikoimmillaankin kahden joukossa. Muuten tulisi kiire lyhyellä loppusuoralla. Rakastan hektistä menoa ja teräviä kyynärpäitä ja sitä oli odotettavissa.
Lähtöviivalle asettautuminen oli jo yksi show. Koko ajan ukkoa survoi eteen, mutta piti pysyä tiukkana ja pitää paikka eturivissä. Järjestäjillä oli täysi työ työntää äijiä lähtöviivan taakse kun kukaan ei suostunut menemään toiseen riviin. Sitten valmiuskomento ja lähtölaukaus. Heti viivalla meni ensimmäinen äijä nurin. Sain hyvän startin ja pääsin keulille sisäreunaan. Edellisessä startissa kakkoseksi juossut Minna valitteli pölyistä alustaa mutta adios boostien Continental piti erinomaisesti.
Pääsin ensimmäiseen u-käännökseen hyvissä asemissa toisena sisäreunassa joten homma alkoi kuin pitikin. Yksi Marokon mies nojasi tiukasti kylkeeni mutta core piti ja jannu holahtikin kyljelleen. Rento kiihdytys suoralle ja kakkosija säilyttäen kohti seuraavaa päätyä.
Toinen mutka oli tiukempi. Sitä ei oltu pyöristetty edes tötsillä, vaan suoran päässä oli kääntömerkkinä vain liikenteenvalvojaukko, jota sai repiä pyörähtäessään mennen tullen. Mutka meni smoothisti ja meno jatkui toisena. Koko ajan piti olla hereillä. Kierros täynnä ja kaksi jäljellä.
Taas oltiin suoran päädyssä. Tällä kertaa mutka meni hieman pitkäksi ja jouduin kuitatuksi sisäkautta. Tipahdin kolmanneksi mutta sain kuitenkin hyvän menon suoralle ja nousin toiseksi ja hakeuduin sisäreunaan. Tultiin toiseksi viimeistä kertaa liikenteenvalvojan käännökseen. Tiesin että kohta alkaa tapahtua ja kirivaihdetta on lyötävä silmään. Liikenteenvalvoja seisoi kädet levällään mutkassa. Kaikki eteni kohtalaisen nopeasti joten hieman epäselvää on mitä tapahtui. Nappasin reittitolppaa rinnuksista kiinni ja samaan aikaan takaa tuleva juoksija otti hänen kädestään kiinni ja yhtäkkiä olin jumissa ukon kainalossa. En ollut tarpeeksi skarppina ja röyhkeänä mutkassa. Pieni nukahtaminen maksoi. Sumppuun tuli takaa lisää ukkoja ja hetkessä huomasin löytäväni itseni ulkokaarteesta vauhti pysähtyneenä. Kakkossijan peesipaikka oli vaihtunut 12-13. sijaan 30 metriä kärjen perässä.
Viimeinen kierros lähti ja yritin epätoivoisesti raivata tietäni keulaa kohti mutta vauhti oli kiihtynyt. Ohitin pari äijää. Podiumpaikka oli enää sen varassa että ukkoa alkaisi lakoa viimeisessä mutkassa. Joka puolella näkyi keskeyttäneitä nuolemassa haavojaan. Toiseksi viimeinen mutka. Olin noin kymmenentenä, mutta tipahdin yhden sijan kun yksi marokkolainen oikaisi ja jätti koko U:n juoksematta. Hapoton treenaaminen tuntui jaloissa ruhossa epämukavuutena eikä jalat toimineet. Viimeiseen mutkaan en päässyt rähisemään kun olin sen verran edelleen perässä. Noin kahdeksan ukkoa survoi täyskäännökseen ja jälki oli sen mukaista. Yksi jannu vetäisi suoraan turvalleen ulkoreunan kanttikiviin. Hän oli ainoa kenet kuittasin höntsätessäni loppusuoraa. Sijoitus 10. Hauskaa oli vaikka maalissa v*tuttikin kohtalaisesti koko kisa ja oma pehmeä esitys kolmanneksi viimeisessä mutkassa. No, joitain muita otti päähän vieläkin enemmän kun toiseksi viimeisessä mutkassa oikonut marokkolainen sai toiselta maanmieheltään nyrkkiä maalissa. Tarvittiin jokunen järjestäjä pitämään kuumentuneita juoksijoita toisistaan erossa maalihuollossa ja selkkaus kesti vielä parikymmentä minuuttia maalin jälkeen. Myös viimeisessä mutkassa kaatunutta jannua rauhoiteltiin ison porukan voimin.
”But sometimes there are reactions which are out of character,” sanoi Mehdi Baala aikanaan Mekhissin kanssa Timanttiliigassa nyrkkeiltyään (video alla). Taitaa olla Almoradin nyrkkeilyottelua seuraneiden espanjalaisjuoksijoiden rektioiden ja kommenttien mukaan enemmän sääntö kuin poikkeus.
16 juoksijaa pääsi maaliin eli ainakin kahdeksan äijää keskeytti tai jäi matkalle. Mielenkiintoinen ja yleisöystävällinen laji ja reitti – piristävä poikkeus monesti niin tulosorientoidussa juoksumaailmassa. Tyhjin käsin ei tarvinnut kymmenennenkään kotiin lähteä. Palkinnoksi 10 euroa.
Bigastron edellisen sunnuntain kympin jälkeen meno jatkui leppoisasti Torreviejassa treenaillen kohti sunnuntain Aspen puolimaratonia. Suunnitelmissa oli vedellä Aspen juoksu mukavalla ”maratonvauhtisella” tahdilla noin 1.10-1.11 loppuaikoihin, joten treenaten mentiin viikko läpi ilman sen ihmeempiä keskittymisiä.
Juoksuun tankkaus oli ensiluokkaista kun saimme perjantaina bigastrolaisten tuttujemme luo kutsun syömään paikallista herkkua: kanipaellaa. Ennen kanin syömistä eksyimme kuitenkin ohikulkumatkalla paikallisen palmunlannoitusfirman pikkujouluihin, jossa firman ukot grillasivat omaan makuuni sopivaa aamupalaa isolla kädellä. Pöydät notkuivat makkaroita, verimakkaroita, lampaankyljystä, simpukoita, kinkkua ja ehtaa läskiä. Oli mukana vihanneksiakin, esimerkiksi perunalastuja ja herneenpalkoja. Saimme ison oppitunnin paikalliseen ruokamaailmaan. Hieman tuhdin alkupalan jälkeen jatkoimme sitten paikallisen seurapomon Franciksen kotiin syömään paellaa. Paellakin oli jumalaista ja olo oli hyvin turpea melkein kymmenen tunnin mättämisen jälkeen.
Kevyen höntsäpäivän jälkeen lähdimme sunnuntaiaamuna suunnistamaan kohti Aspea. Aspe sijaitsee Torreviejasta noin 50 km päässä. Täytimme auton ennätyksennälkäisellä Team Runner’s High:lla. Jengistämme Sanna ja Henri lähtivät 11 km starttiin ja juuri maratonennätyksen 3.48 Castellonissa rullannut Tero puolimaratonille. Aspe sijaitsee muutaman sadan metrin korkeudessa ja ilma oli aamulla kohtalaisen viileä. + 5 astetta tuntui jäätävältä ja suurin osa paikallisista olikin varustautunut villapipoin ja hengityksenlämmitimin.
Epämääräisistä reittikartoista oli vaikea saada kuvaa reitistä, mutta kun ympäristöä katseli niin luvassa oli todennäköisesti pitkiä alamäkiä ja ylämäkiä. Reitti olisi kaksi melkein samanlaista kierrosta. Ajattelin lähteä rullailemaan rentoja tonneja alkuun n. 3.20/km effortilla eli joku alamäkivoittoinen tonni saattaisi mennä kovempaa ja ylämäkinen pätkä hitaampaa. Fiiliksen mukaan. Ehkä hieman loppuun kiihdytellen. Tarkoitus oli nauttia hyvästä tunnelmasta.
Koska kilpailussa oli rahapalkinnot, tiesin että paikalle eksyisi myös muutama kovempi marokkolainen ravuri mielessään pienet europinkat, mutta päätin siitä huolimatta juosta täysin oman juoksun muista välittämättä.
Lähtö oli loivaan alamäkeen, jonka jälkeen alkoi pitkähkö ylämäki ja taas alamäkeä. Näin jatkui koko ajan. Sain juosta keulilla omaa leppoista vauhtia. Tiesin marokkolaisten verikoirien vaanivan peesissä rullailen. Ryhmän koko oli noin viisi puolikkaan juoksijaa ja yksi 11 km menijä. Vauhti pyöri keskimäärin noin 3.20/km-vauhdissa. Varoin intoilemasta liikaa alamäissä ettei ärsyttäisi heitä vauhdin lisäämiseen. Olin tyytyväinen höntsävauhtiin. Toinen marokkolaisista juoksi vieressäni jatkuvasti kyynärpäällä tuuppien ja tuijotellen pärstääni. Johtui varmaan hikipannasta. En ollut ennen käyttänytkään. Vauhti oli hyvin sopuisaa aina reiluun kymmeneen kilometriin saakka. Virallinen väliaika oli 33.45.
Sitten 11 km kärkiukko lähti intoilemaan loppukiriään, jonka seurauksena lumipalloefektinä Marokon miehet innostuivat, vaihtoivat pari arabiankielistä sanaa ja lisäsivät vauhtia. Hetkessä kaikki muut tipahtivat kyydistä ja olimme kolmistaan. Ajattelin että testailen hetken vauhtia ja jos se pahasti kiihtyy niin hyppään kyydistä pois ja keskityn rentoon loppuun.
Reilu kilometri myöhemmin Mohammed Boucetta (numero 15) lähti kiihdyttämään pitkään ylämäkeen tahtia ja vahvasti edennyt tuuppija Amine Chaoui (numero 167) iski peesiin. Päätin antaa heidän mennä. Ero kasvoi hetkessä mäen päälle tultaessa noin 50 metriin. Alamäki alkoi ja ajattelin testata poikia vielä hieman. Rullailin heidät vähitellen kiinni. Päätin pistää hieman extrateatteria mukaan ja kantaan iskiessä puuskutin kuin olutmarinoitu brittijoulusika Benidormin rantaterassilla lisätäkseni illuusiota siitä että vetäisin viimeisiäni.
Jonkin aikaa taas rullailtiin porukassa kunnes oli Chaouin vuoro lähteä hivuttamaan vauhtia. Nyt sanoin itseni irti ettei menisi liian kovaksi loppu. Parivaljakko karkasi jälleen. Jäin hetkessä noin 10-15 sekuntia. Ajattelin vihdoin keskittyä loppumatkan tasavauhtiseen rullailuun. 14 kilometrin kohdalla huomasin ihmetyksekseni Chaouin alkavan jäädä Boucetasta. Ei mennyt pitkääkään pätkää kun ohitin jannun. Äijä tervehti meikäläistä taas muutamalla mulkaisulla ja parilla kyynärpääiskulla. Ajattelin tehdä pienen spurttauksen että ei pääsisi peesiin. 15 km meni hieman yli 50 minuutin eli vauhti oli kiihtynyt. Samalla hetkellä aloin mietiskellä että mitäs jos sittenkin lähtisin vielä kerran marokkolaisjahtiin. Boucetta takoi noin 80 metriä edellä. Eihän nyt pieni loppukiri ketään tappaisi?
Hieman 16 kilometrin jälkeen alkoi hivuttava ylämäki joka yllätyksekseni jatkui eri reittiä kuin ensimmäisellä kierroksella. Yhteensä 2,5 kilometrin ylämäki. Boucettaan eroa oli kymmenisen sekuntia. Yritin pitää eron mahdollisimman samana. En halunnut ottaa kiinni, mutta en mielellään hirveästi jäisikään. Mohamedin pää pyöri vähän väliä. Varmasti oli henkisesti raastavaa kun en meinannut millää jäädä. Vauhti kiihtyi vaikka kaltevuus mäessä kasvoi. Oli todellinen rilli päällä. Jos pysyisin mäen päälle, tiesin sitä seuraavan kilometrin pätkän olevan tasaista ja hyvää alamäkeä. Ehkä vielä sittenkin pääsisin voittotaistoon mukaan.
Tultiin appelsiinifarmien läpi mäen päälle ja juoksu kääntyi vähitellen alamäkeen ja maalia kohti. Farmien isännät kannustivat ja pihoilla verikoirat räksyttivät aitojen takana. Itse keskityin vaan marokkolaisen verikoiran takaraivoon. 19 km kohta. Kellotin eroksi noin yhdeksän sekuntia. Alamäki jyrkkeni, vauhti kiihtyi. Nautin tilanteesta. Tämänkaltaista taistelua en ollutkaan kokenut pitkiin aikoihin. Alkoi tulla kierroksella ohitettavia selkä edellä vastaan. Päätin yrittää totisemmin kantaan 20 km tolpalla. Ero pysyi samana. Ehkä hieman pieneni ensin, mutta sitten kasvoi taas. Päähän alkoi hiipiä ajatuksia että onhan se toinen sijakin ihan jees ja nyt on aika himmata. Alkoi viimeinen n. 800 metrin ylämäki ennen maalia. Meinasin murtua henkisesti kun en muistanutkaan että vielä olisi yksi u-käännös n. 200 m ennen maalia. Jalat olivat yhtä pönkkää ja ero edelleen n. viisi sekuntia kun käännyimme loppusuoralle. Jostain sain kuitenkin väännön ja 7 km samoissa sekunneissa pysynyt ero oli vihdoin kurottu kiinni. Tunsin sadistista nautintoa kun 50 m ennen maalia väänsin itseni Boucetan rinnalle ja ohi. Hieman piti tuuletellakin.
Loppuaika 1.09.01. Ei ollutkaan hetkeen tuntunut näin hyvältä. Hieman rennonkovan tasavauhtisen idea levisi lopussa, mutta mitäpä sitä ei parin marokkolaisen päänahan eteen tekisi. Toinen puolisko noin kaksi minuuttia ensimmäistä kovempi, joten kokonaisuudessaan kymppiveto.
Palkinnoksi 200 €, jonka myötä vuoden palkintorahat nousevat 250 euroon. Kyllähän niillä pari viikkoa taas elää.
Muutenkin onnistunut keikka Sannan (51.58) ja Henrin (47.44) parannellessa kympin ennätyksiä ja Teron leikatessa kahdeksan minuuttia puolimaratonin rekordia 1.41:een. Ei huonosti vanhalta moukarimieheltä.
Ensimmäinen viikko Torreviejassa taputeltu. Se sisälsi inhimillistä treeniä n. 150 km. Bigastron kympistä piti palautella ja viikon huipensi treenimielessä (mutta lopussa hieman rankaksi mennyt) juostu Villa de Aspen puolimaraton, josta lisäraporttia. Tulevana viikkona hieman lisää höntsää koneeseen kun jalat tuntuvat olevan hyvin virkeänä. TJ 24, joten osiin ei jalkoja kannata laittaa.
Ma 15.12.2014
ap: Pk-10 km ip: Pk-9 km
Ti 16.12.2014
ap: Pk- 10 km ip: Pk-13 km
Ke 17.12.2014
ap: Verryttely + 3 km (3.00/km) + 4 x 400 m rentoa + 6 x 100 m + verryttely ip: Pk-10 km
To 18.12.2014
ap: Pk-kevyt 16 km ip: Verryttely + VK – 4 x 2 km/2min (3.30/km) + Verryttely
Pe 19.12.2014
Pk-reipas 7 km (4.10/km) + VK-6 km (3.30/km) + Pk-reipas 7 km (4.10/km)
La 20.12.2014
Pk-kevyt 15 km
Su 21.12.2014
Villa de Aspe -puolimaraton (Rennosti kiihtyvänä, loppu äkäisesti. Loppuaika 1.09.01, 1.)
III Joaquinesca de Bigastron 5 km ja 10 km juostiin sunnuntaina. Itsellä oli hyviä muistoja kisasta edellisvuodelta kun lähdin kotiin maantiekympin ennätys taskussa. Mutta ennätystäkin tärkeämpää oli aivan uniikki tunnelma kilpailupaikalla. Siksi halusin suunnata takaisin tänäkin vuonna.
Saavuin Espanjaan muutama päivä aiemmin ja määräviikon jälkeen käytännössä vaan höntsäsin loppuviikon Alicantessa tankaten kisaan. Sunnuntaiaamuna suuntasimmekin Bigastroon ja elättelin toiveita ennätyksestä koska tiesin että kyllähän kunto Tukholman Tunnelrunista olisi parantunut selvästi.
Olo oli aika tunkkainen ja sen verran tuli harhailtua autolla Bigastroa metsästäessä ja paikan päällä poskipusuja jaellessa että alkuverryttelyt jäivät hieman keskeneräisiksi. Ajatuksena oli lähteä alle 31 minuutin tähtäävää tasaista vauhtia. Reitti oli hieman muuttunut edellisvuodesta, mutta tarkempia reittikarttoja ei ollut saatavilla joten sillä mentiin mitä edessä oli. Varmasti tulisi olemaan pitkiä suoria, tiukkoja käännöksiä, hyvää kannustusta ja jonkinlaista mukulakiveä.
Startti tapahtui ja alku mentiin Huhtalan Pasi keulilla. Ensimmäinen tonni 3.04. Sen jälkeen keskityin pitämään rytmin ja pian oltiinkin Bigastron oman pojan ja supertähden Jarkko Järvenpään kanssa kahdestaan painelemassa. Tasaisia tonneja. Toivoin Jarkon pysyvän keskenkuntoisenakin mukana potkimassa vauhtia meikäläiseen mutta nelosen kohdalla hänellä alkoi painaa. Vitoseen 15.15. Kutoseen vielä hyvällä rytmillä mutta sitten alkoi nukututtaa ja seiskaan hiipui.
Yleensä oma ongelma on laiskuus kisan aikana, varsinkin yksin juostessa ei ”viitsi” puskea eteenpäin. Niin kävi nytkin ja herättelin itseäni vasta 300 m ennen maalia kirin tynkään. Siltikin ennätys 30.45 vaikka olo juoksun aikana ei mikään erikoinen ollut. Eli toivottavasti lupailee hyvää. Sää oli täydellinen: + 12-14 astetta ja tuuleton. Reitti ei mikään nopein, mutta hyvä tunnelma paikkaa. On vain pakko juosta kovaa Bigastrossa kiittääkseen loistokisasta.
Jälkipelit ovat kisassa aina omaa luokkaansa. Palkinnot olivat hieman kevyemmät kuin viime vuonna. Kahdeksan viinipullon ja herkkukorin sijaan tänä vuonna tuli ”vain” kolme pulloa. Tällä kertaa myös tuli ajauduttua paikallisen kanavan haastatteluun (hyvin lyhyt kooste löytyy alimpana) kohtalaisen nollaespanjalla. Hauskaa oli ja sehän se loppuen lopuksi ratkaisee. Toivottavasti näemme taas ensi vuonna!
Aikuisliikkujat kun poistettiin tulosluettelosta saatiin junioreiden sarjaan suomalaisten kolmoisvoitto!
Viime viikon treenaaminen eteni sen verran leppoisasti joten ajattelin rouhaista joulukuun alkuun kunnon jouluputken käyntiin. Laitoin tavoitteeksi elämäni kolmannen yli 200 km viikon. Aiemmat kaksisataset olivat syksyiltä 2011 (205 km) ja 2012 (207 km). Perustreeneillä oli tarkoitus edetä isompia reuhkomatta ja kerätä hyvää kestoärsykettä Espanjan leiriä edeltäen. Suunta Torreviejaan ja Alicanteen/Torreviejaan käy 10.12. Tuleva alkuviikko siis höntsäillään ja palautellaan jotta lauantaina 13. päivä juostava Bigastron kymppi näyttäisi vielä juoksulta.
Kulunut viikko sujui mukavasti ja treenisuunnitelman mukaan. Ainoastaan lauantaille tullut Klaukkalan Kinkkuhölkkä oli pieni bonus, mutta hyvä valinta tuossa säässä oli saada Järvisen Mikolta kiritystä keräilyyn. Oli myös kohtalaisen paljon työkiireitä, sekä muutamat valmennuskerrat ja ne yhdistettynä kasvaneeseen treenimäärään huomasi normaalia isompana väsymyksenä viikon puolivälillä. Vähitellen alkoi tottua määrään ja loppuviikon treenit sujuivat jopa helposti. Erityisesti sunnuntain pitkä lenkki yllätti positiivisuudellaan. Jaottelin kilometrit tasaisesti viikon menojen mukaan ja suunnittelin tarkkaan minne juostiin. Karsin turhat bussi- ja junamatkat ja korvasin ne juosten. Aikaahan esimerkiksi Hakuninmaalta keskustaan rennolla tahdilla menee juosten ehkä viitisen minuuttia kauemmin. Eläintarhaan tai Runner’s High:n toimistolle Itä-Pasilaan jopa nopeammin. Ja en myöskään harrasta turhan jumituksen ehkäisemiseksi isompaa reppu selässä juoksentelua joten sekin vaati hienoista suunnittelua että tavarat, suihkukamat ja vaihtovaatteet ovat siellä missä tarvitaan.
Nälkä kasvaa juostessa myös mukavasti. Välillä huomasin aamupalan lisäksi tinttaavani normaalien lounaan ja päivällisen lisäksi myös kolmannen lämpimän ruuan päivään. Käyttämistäni lisäravinteista lisäsin hieman Coca-Colan saantia, jotta vitamiinien ja hivenaineiden saanti pysyisi kasvneesta treenimäärästä johtuen balanssissa.
Alla tekemiseni. Hyvillä mielin jatketaan treeniä loppuvuoteen. Muiden kuin merkattujen vauhti 4.10-5.00/km.
Ma 1.12. Yht. 28 km
ap: Pk-16 km
ip: Pk-12 km
Ti 2.12. Yht. 28 km
ap: Vr + Mäkivauhtileikittely 60 min (avg. 3.51/km) Paloheinän 7,5 km rinkiä kiertäen (mäet tiukasti ylös, muuten rento) + vr
ip: Pk-8 km
Ke 3.12. Yht. 23,5 km
ap: Pk-16 km
Ip: Pk-7,5 km
To 4.12. Yht. 28 km
ap: Pk-9 km
ip: Pk-19 km
Pe 5.12. Yht. 29 km
ap: Vr + 10 x 1000 m/1 min palautus (Vedot 1-9 avg. 3.11, 10. 2.50) + Vr
ip: Pk-9 km
La 6.12. Yht. 29,5 km
ap: Vr + lumisohjossa Klaukkalan Kinkkuhölkkä 8,6 km rennosti (avg. 3.50/km) + Vr
ip: Pk-11 km
Suomi täyttää tänään 97 vuotta. Itsenäisyyspäivän kliseisiin kuuluu pohdinta suomalaisuuden merkitsemisestä itselleen.
Itse en ehkä ole mikään perinteisen suomalaisen malliesimerkki. En syö salmiakkia, mämmiä, joululaatikoita enkä lakritsia. Selviän hyvin ilman ruisleipää ja saunomassa käyn noin kerran kuukaudessa. Pidän mustista talvista, Fazerin suklaista sininen on se mitäänsanomattomin ja jääkiekon seuraaminen ei ole enää napannut pitkiin aikoihin. Mutta omaksi onneksi suomalaisuus on paljon muutakin kuin materiaa.
Mitä enemmän olen viettänyt aikaa ulkomailla, sitä enemmän on alkanut arvostaa suomalaisuutta ja suomalaista passia. Suomalaisuus on maailmalla aika tuntematonta ja neutraalia ja ei tarvitse elää minkään stereotypian alla. Opiskellessani Yhdysvalloissa usein kysyttiin mitä asioita kaipailen kotimaastani. Kaipasin kebabia, sisältä lämpimiä taloja, täydellisiä kesäpäiviä, hiekkapohjaisia juoksureittejä, luontoa, julkista liikennettä, turvallisuutta, hedelmäirtokarkkeja, hyvänmakuista ja puhdasta raanavettä sekä aitoja ja kiinnostavia ihmisiä, jotka tietävät mitä oman kylän ulkopuolella tapahtuu…sen lisäksi erityisesti kaipasin vapautta tehdä asioita mitä haluaisin ja miten haluaisin. Yhdysvallat ja erityisesti keskilänsi on kaikesta ”Land of free” -hehkutuksesta huolimatta kuitenkin hyvin ummehtunut ja sisäsiittoinen paikka. Tämä jos mikä lisäsi arvostusta henkilökohtaista vapautta kohtaan.
Nuorena juoksijan alkuna unelmoin Suomen edustuspaidan pukemisesta ja niin toivottavasti unelmoi tälläkin hetkellä tulevat suomalaisjuoksijat. Pääsin sen kokemaan ensimmäisen kerran Liettuassa 16-vuotiaana vuonna 2001 maaottelussa Puolaa ja Baltian maita vastaan. Vaikka kilpailu itsessään oli totaalinen fiasko, se toi virtaa jatkaa yrittämistä. Sen jälkeen edustuksia onkin tullut reilut kymmenen kertaa – tosin aikuisten sarjan ensipuraisua sain odotella aina vuoteen 2011 saakka. Jokainen näistä kerroista on hyvin erityinen ja saa aina pienen extravapinan myös kokeneemman juoksijan varpaisiin kun pukee sinivalkoista paitaa päälle. Vielä ei ole tullut vastaan hetkeä etteikö edustaminen innostaisi. Sitten kuin näin käy niin alkaa vähitellen eläke kutsua.
Ensi viikolla on taas aika karata Suomesta. Vaikka aina himoitsee talven tullen pois loskaisesta ja lumisesta Helsingistä, sitä aina yhtä mielellään palaa takaisin. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Hieman on tullut toivomuksia raotella tarkemmin treenaamisia. Kulunut viikko oli hyvin perinteinen – tosin viime aikojen tekemiset huomioiden normaalia kilometririkkaampi. Tavoitteena olisi ensi viikolle yrittää jopa kutitella 200 km rajaa että keräisi hyvää ärsykettä ennen Espanjan leirin alkua. Lähtö Espanjaan olisi 10.12. ja paluu Dubain kautta 25.1. Nyt varmasti muutamat vanhemmat parrut kiroavat taas kun nykyjuoksijat lähtevät lomailemaan aurinkorannoille. Ja tottahan se on. Mitään en inhoa niin paljon kuin kylmää, räntää ja loskaa ja onhan ne kiinalaiset wokkibuffetit Torreviejassa aivan jumalallisen täyttäviä. Lähtisin sinne todennäköisesti vaikka en juoksisi sitäkään kuin nyt juoksen.
Viikko 48/2014
Ma 24.11. ap: Pk-8km (4.30/km) ip: Rentoa sambaamista 13 km (sis. yhden äkäisemmän mäkivedon kabanossit silmillä)
yht. 21 km
Ti 25.11. Verryttely + VK-12 km (3.29/km) + Verryttely + kevyt puntti
yht. 19 km
Ke 26.11.Pk-15 km
yht. 15 km
To 27.11. ap: Pk- 7 km ip: Pk-19 km
yht. 26 km
Pe 28.11. Verryttely + 3 km (Pirkkolan Talvijuoksusarjan reitti) 9.51 + 3 x 500 m ylämäkeä (avg. 1.32) + 3 km 9.28 + 3 x 500 m ylämäkeä (avg 1.30) + verryttely
yht. 22 km
La 29.11. ap: Pk-kevyt loskassa 14 km + kevyt puntti ip: Höntsää 5 km
yht. 19 km
