Ei ollut mitään herkkua taapertaa 3000 m esteitä sunnuntaina Espoossa. Viileässä kelissä tuli kylvettyä jääkylmässä vesiesteessä hieman liikaakin joten koko äijä kohmettui ihan täysin ja varsin mukavasti ja helposti sujuneen ensimmäisen 2000 metrin jälkeen (6.02) oli edessä täydellinen kohmettuminen ja viimeinen tonni retkeiltiin leppoisasti 9.20:een. Tuon jälkeen lähdin vielä jänistelemään 800m b-erää paria tuntia myöhemmin ja toivomuksena oli että saisi vähän happoja ylös, koska tällä hetkellä tuntuma on että juoksusta puuttuu pari vaihdetta. 500 metriä skabaa jänistettyäni päätin keskeyttää jänistyksen 600 metriin, mutta muutama kymmenen metriä myöhemmin sain pyörrettyä päätöksen ja jyräsin maaliin. Aika nyt ei mikään häävi ollut, mutta kohmeinen 1.55 ja mukavat hapot kuitenkin hieman mieltä lämmittävät. Eiköhän tästä ajat lähde putoamaan kun lämpötilaa saadaan 10-15 astetta lisää!
Seuraava kisa odottaakin jo kulman takana ja jos sunnuntaina Leppävaarassa oli kylmää kyytiä vesiesteessä, niin tuskin tämä hupi paljon lämpimämmäksi muuttuu. Foulées du Goisin legendaarinen 4,1 km kilpailu Ranskassa. Kaverin kautta läsähti kutsu ja eihän siitä voinut kieltäytyä. Alla hyvä YouTube-pätkä viime vuoden kisasta. Kilpailun pitopaikan Passage du Goisin varmasti osa pyöräilyfaneista muistaa viime vuoden Tour de Francen starttipaikkana ja on siellä Wikipedian mukaan tapahtunut vuonna 1999 joukkokolari, joka osaltaan ratkaisi Lancen tuon vuotisen voiton. Mutta tänä vuonna mennään jalan ja kai sinne pelastusrengaskin pitää ottaa mukaan. Nuo aallot kun pyyhkäisevät mukanaan niin sitä ollaan heittämällä jo Brasilian itärannikolla. Katsotaan miten miehen käy!
Ja muistakaahan tippailla. Kaksi päivää enää avauspotkuun!
Rata- ja kilpailukausi on avattu monella rintamalla viimeisen parin viikon aikana. Tänään edessä leppoisa 1500 metrin kilpailu Orimattilassa. Mukana viivalla on kova lista kovia nimiä Jukka Keskisalosta alkaen aina Kenian Abraham Kirwaan saakka. Abrahamin, ainakin nimensä perusteella, luulisi hätyyttelevän vähintään 3.30 rajaa kolenevassa Orimattilan illassa. Orimattilan kentältä minulta löytyy historiasta pari tilastotulosta ja yksi ennätyskin, kun aikanaan repäisin kimmoisat ennätyslukemat 140 cm tauluun korkeushypyssä. Tästä on tosin vierähtänyt jo reippaasti yli vuosikymmen, mikä ei tässä tilanteessa tarkoita ainakaan kimmoisuuden lisääntymistä missään määrin. Kun ikääkin rapsahtaa tänään tauluun yksi kierros lisää, niin on hyvä juosta yksi kilpailu vielä nuorena ja vetreänä ennen kuin virallinen syntymäkellonaika 21.15 rävähtää tauluun. Toivottavasti kilpailut ovat aikataulussa ja startti ennen tuota kellonlyömää, koska yksi vuosi lisää tarkoittaa sitä että lantio putoaa juostessa ainakin 10 senttiä alaspäin, mikä kestävyysjuoksuryhdikkyyden mittarissa tarkoittaa valumista jo Henri Mannisen tuntumaan.
”Ratakymppidebyytti” 1,5 viikkoa sitten Kööpenhaminassa sujui varsin mukavasti. 30.23 oli loppuaika ja vanha ennätys parani reilusti yli kaksi minuuttia, myös maantieajasta höylääntyi reilu minuutti pois. Aika oli sinällään aika odotettu ja tuli loppuen lopuksi hyvinkin varovaisen esityksen jälkeen. Ensimmäinen puolisko oli 15.04 ja toinen hieman hitaampi kun käytin tylysti hieman hiipumaan päin olevan norjalaisjuoksijan selkää blokkaamaan etusuoralla puhallelleen kohtalaisen vahvankin tuulen. Kanttaamisen ja kokemuksen puutteen pelossa ei vielä löytynyt uskallusta lähteä repimään kovempaa matkan aikana. Ensi kerralla varmasti on valmiimpana vielä kohtaamaan tuon kympin haasteen ja puhkaisemaan legendaarisen 30 minuutin haamurajan. Samana viikonloppuna juostiin myös toinen hienotunnelmainen juoksutapahtuma eli Kööpenhaminan maraton, josta muutamia kuvia hieman alempana.
Tunnelmapaloja Kööpenhaminan maratonilta. Kuvassa maratonin voittaja Martin Parkhoi fanaattisen kotiyleisön hurraamana.Kööpenhaminan maratonin kärjessä pitkään tykittänyt Irlannin Barry Minnock kanttasi lopussa totaalisesti.
Palautuminen kympistä sujui yllättävän mallikkaasti ja tarkoitus olikin seuraavan kerran suunnata kilpailumieltä Yritysmaratonviestiin Töölönlahdelle perjantaille. Kuitenkin puhelinsoitto Vuosaaren Tähtikisojen järjestelyorganisaatiolta muutti hieman suunnitelmia ja edessä oli kympin rytmin vaihto 800 metrin jänishommiin. Mikko Lahtio oli tilaillut 53-54 sekunnin 400 metristä ja se tulikin sitten rykäistyä avaavana välipalana vaihtelevan viikkon keskelle.
Viime perjantain Yritysmaratonviesti oli täysin uusi tuttavuus, kun siihen aikanaan Runner’s High:n porukalla ilmoittauduttiin. Saimme kasaan hyvän porukan. Jopa niin hyvän, että Wannas ja Salonen eivät läpäisseet viestikarsintoja ja näin joutuivat seuraamaan kilpailua reservin puolelta. 19 kertaa Töölönlahti ympäri 5-10 hengen joukkueissa. Meidän jengissä itse vetäsin kuusi kierrosta, Virtanen viisi, Hakulisen Ossi neljä, Tero kaksi ja naispuoliset jäsenemme Hele Haapaniemi ja Carita Riutta molemmat yhdet kiepit. Tavoiteaikamme 2.30 poksahti rikki kirkkaasti ajalla 2.23. Hapottava tapahtuma kun ensimmäisen osuuden veti liian kevyellä verryttelyllä liian kovaa niin viimeiset viisi vetoa eivät mitään herkkua olleet, mutta varmasti loistotreeni tykittää kuusi reilun kahden kilometrin pätkää melkein maksimaalista vauhtia kahden tunnin aikahaarukkaan.
Loppuviikosta sitten esteitä Espoon tähtikisoissa sekä EM-futistippaus joka valmistuu lauantaiksi. Tiedoksi kaikille sitä himoitseville tippauksen ystäville että kannattaa pysyä kanavalla!
